Kaksi kuukautta on tuntunut toisaalta lyhyeltä ja toisaalta pitkältä ajalta. Lyhyeltä, jos miettii, että arvio jäljellä olevasta ajasta ilmaistiin jotenkin niin, ettei tässä montaa kuukautta ole. Pitkältä, jos miettii, että millaisten ajatusten kanssa tässä on joutunut painiskelemaan. Olemme täyttäneet jos jonkinlaisia lippulappusia, mutta euroakaan ei ole kilahtanut tilille. Mietin, että pysyykö yhteiskuntamme käsittelyajat blastisolujen perässä.Jatka lukemista ”Parisen kuukautta palliatiivisella”