Ajatuksia Roosa Nauha -kampanjasta

Tällä viikolla käynnistyi Roosa Nauha -kampanja. Ostin itsekin nauhan, mutta jotenkin koko kampanja vituttaa tällä hetkellä. Kerran vuodessa syöpä nostetaan framille ihmisten mässäiltäväksi. Julkaisut täyttyvät sydämistä ja kaikki on yhtä pinkkiä hattaraa. Eivät nämä kampanjat kyllä onnistu välittämään sitä tunnetta, miltä syövän kanssa eläminen oikeasti tuntuu. Se elämä ei ole pinkkiä, vaan täysin pikimustaa. TäälläJatka lukemista ”Ajatuksia Roosa Nauha -kampanjasta”

Syöpäkontrolli lähestyy ja mieli mustuu

Usein kirjoitan blogitekstit päässäni valmiiksi ja sitten vain näpyttelen ne tänne blogiin. Aiheita olisi vaikka kuinka, mutta pää ei kirjoita mitään muuta kuin tätä samaa virttä – pelottaa ja ahdistaa. Haluaisin jo palata vähän pirteämpiin aiheisiin, mutta tekstiä ei synny. Joten mennään valitusvirrellä. Meillä kontrolli ja luuydinnäyte siintää ensi viikolla, ja sen kyllä huomaa omassaJatka lukemista ”Syöpäkontrolli lähestyy ja mieli mustuu”

Elämä syövän jälkeen on ralliajoa

Monenlaista mutkaa mahtui tähän kevääseen ja kesään. Haluaisin sanoa, että matka on ollut tasaisempaa nyt, kun kyydissä on oltu aiemminkin, mutta se ei kyllä ole totta. Jokainen pomppu tuntuu yhtä kovalta kuin edelliselläkin kerralla. Edelleenkin pääsee yllättymään, vaikka suorallakin tiellä jo tottuneesti miettii seuraavia käänteitä. Reitti on tuttu, mutta täynnä muuttuvia olosuhteita Kaiken kaikkiaan mieheniJatka lukemista ”Elämä syövän jälkeen on ralliajoa”