Olen kirjoittanut siitä, kuinka toivoisin itseeni suhtauduttavan nyt, kun minulla on vaikeaa. Suurempi kysymys lienee, miten voisi tukea itse syöpään sairastunutta, mutta siihen minulla ei ole vastauksia. Tämä ei siis ole vinkkipostaus, koska suurimmaksi osaksi minulla ei ole mitään hajua, miten omalla toiminnallani voisin parhaiten tukea toista. Seuraa siis vain lähinnä pohdintaa siitä, miten itseJatka lukemista ”Miten tukea syöpään sairastunutta”
Kuukausittainen arkistomarraskuu 2022
Syöpähoidot – 10 % toimintaa, 90 % odottelua
Syöpähoidot kun alkavat, heitetään potilas ja hänen läheisensä oravanpyörään. Lääkäreille ja hoitajille eteneminen on selkeää, mutta potilaasta tuntuu siltä, että nyt vain odotellaan. Tuloksia, kontrolleja, seuraavaa hoitokertaa. Mitä milloinkin. Sitä tämä syksy on ollut ja sitä se on tälläkin hetkellä. Viimeisin tieto uudesta kantasolusiirrosta on se, että mieheni tilanne käsitellään jossain lääkäreiden megakokouksessa. 9/10 luovuttajaJatka lukemista ”Syöpähoidot – 10 % toimintaa, 90 % odottelua”
Voiko syövän keskellä elää hyvää elämää?
Syöpä tuli taloon ja mullisti kaiken. Koko ajan ahdistaa enemmän tai vähemmän. Jatkuvasti on joku tulos tai lääkärin soitto, jota jännittää etukäteen. Näkyvyys tulevaisuuteen on lyhyt, eikä mitään suunnitelmia tehdä tai tavoitteita aseteta. Syöpä määrää tahdin, ja me vikisemme. Voiko silti olla onnellinen? Viime viikonloppu oli hyvin tavallinen. Kävimme teatterissa ja keikalla. Näimme kavereita. PuuhasimmeJatka lukemista ”Voiko syövän keskellä elää hyvää elämää?”
Onko syöpäblogi kenen tahansa silmille?
Viime päivien uutisointi siitä, että internet ei unohda (case Mikko Kärnä), sai itsenikin pohtimaan tätä blogiani. Haittaisiko työnhakuani, jos tulevaisuuden työnantajani lukisi tämän blogin läpi? Aihe on nimittäin todella henkilökohtainen, enkä asiaa tuo esiin aina, kun kohtaan uuden ihmisen. Selasin omia tekstejäni ja tulin siihen tulokseen, että jos haittaa niin sitten se ei ole ehkäJatka lukemista ”Onko syöpäblogi kenen tahansa silmille?”
Miten suhtautua syöpäsairaan läheiseen?
Välillä itseänikin ärsyttää, kuinka hankala ihminen olen tällä hetkellä. Toisaalta ihmettelen, miksi tuen saaminen tähän elämäntilanteeseen on niin vaikeaa ja toisaalta jos joku yrittää, jätän vastaamatta. Fakta taitaa olla se, että syöpään on edelleen ihmisten vaikea suhtautua. Siksi ajattelenkin koota ajatuksiani siitä, millaista tukea kaipaisin muilta.
Mitä kuuluu? Syöpäarjen vaikein kysymys
”Mitä kuuluu” on kysymys, johon kuuluu vastata ”hyvää” tai ”eipä mitään ihmeitä”. Se on sellainen small talk -kysymys, joka esitetään aina näkemisen/puhelun yhteydessä. Mutta entä jos mitenkään ei pysty tuohon peruskysymykseen vastaamaan, että hyvin menee tai eipä mitään ihmeitä, kun koko elämä on yhtä kauhuelokuvaa. Pitäisikö jokaiselle puolitutulle selvittää aina koko syöpätarinamme ja mahdolliset tulevatJatka lukemista ”Mitä kuuluu? Syöpäarjen vaikein kysymys”
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 