Blogi syövästä – miksi?

Minulle kaikista luonnollisin tapa itseni ilmaisuun on ollut aina kirjoittaminen. Jo pienestä pitäen rakastin tarinoiden kirjoittamista, ja kirjaideoitakin on muhinut päässäni varmasti kymmeniä. Ideoista tekoihin on edelleen matkaa ja paljon.

Syksyllä 2020 koko elämäni romahti, kun mieheni sairastui akuuttiin myelooniseen leukemiaan. Yhtäkkiä jouduin keskelle elämäni suurinta kriisiä, kun jouduin pelkäämään mieheni menettämistä. En pystynyt käsittelemään niitä pelkoja mitenkään muuten kuin kirjoittamalla. Puhelimeni muistiinpanot ovat täyttyneet teksteistä, jotka ajattelin osittain ja täydenneltynä saattaa blogimuotoon.

Tällä hetkellä meillä on kaikki hyvin. Mieheni on remissiossa ja toipuu hyvää vauhtia kantasolusiirrosta. Kuitenkin henkinen työstäminen alkoi vasta, kun isoimmat hoidot olivat takana. Yhtäkkiä oli aikaa pysähtyä ja prosessoida kaikkea tapahtunutta. Hoidot olivat niin intensiiviset, ettei välissä ole paljon ehtinyt muuta kuin selviytyä. Jossain vaiheessa todellisuus alkoi lyödä kunnolla päin kasvoja – meinasin oikeasti jäädä leskeksi alle 30-vuotiaana.

Blogi syövästä – kenelle?

Tämä on oma terapiaprojektini – toivon, että asioiden jäsentäminen ja tuominen tekstimuotoon auttaa kaiken työstämisessä. Tulen teksteissäni kertomaan omista fiiliksistäni sairastumisen keskellä ja sen jälkeen, hoitojen etenemisestä sekä elämästä remissiossa. Mieheni tarkkaa sairaskertomusta en tule tänne kirjoittamaan, vaan näkökulma on omaisen puolella.

Toivon myös, että kirjoituksistani olisi apua jollekin muullekin puolisolle, joka on joutunut keskelle elämänsä suurinta kriisiä. Varsinkin alussa tarve vertaistuelle olisi ollut suuri, mutta sitä ei ollut oikeastaan lainkaan tarjolla. Blogeja löytyy sairastuneen ja sairastuneen lapsen vanhemman näkökulmasta, mutta nuoret puolisot paistoivat poissaolollaan.

Tavoite on, että tämä blogi on tullut juuri sinulle vastaan, joka juuri googlasi ”leukemia blogi”. Ihan niin kuin minä tein syyskuussa 2020.