Edellisessä tekstissä kerroin yleisesti juuri akuutin myeloonisen leukemian hoidoista ja oireista, mutta nyt keskityn meidän painajaisen alkukohtaukseen. Eli miten kaikki alkoi?
Elettiin syyskuun alkua vuonna 2020. Korona oli taas kesän jälkeen laittanut isompaa vaihdetta silmään, mutta Etelä-Pohjanmaalla eleltiin silti melko tavallista elämää. Kävimme töissä, harrastimme ja viikonloppuisin näimme usein ystäviä. Aivan tavallista kolmikymppisten elämää. Miehelläni oli ollut hieman terveyshuolia, kun kuukausi takaperin tehty viisaudenhampaan leikkauspaikka ei ottanut parantuakseen. Paikka oli edelleen kipeä ja koko suu pääsi tulehtumaan, mikä ilmeni mm. verenvuotoina ikenistä. Jälkikäteen ajateltuna nämä oireet olivat ensimmäiset vihjeet siitä, että luuytimessä tapahtuu jotain outoa, mutta emme kumpikaan osanneet olla huolissaan asiasta. Hän kävi muutaman kerran hammaslääkärissä näyttämässä paikkaa, mutta mitään outoa ei ilmennyt.
Leukemian ensioireet
Syyskuun ensimmäinen viikonloppu oli ihan tavallinen syksyinen viikonloppu. Perjantai-ilta meni TV:n ääressä syksyn ensimmäisiä kynttilöitä poltellen. Lauantaille oli tiedossa ohjelmaa, joten taisimme mennä melko ajoissa nukkumaan. Mieheni meni lauantaina kavereidensa kanssa mopojen luotettavuusajoihin (älkää kysykö…), jonka jälkeen matka jatkui mökille saunomaan ja paljuilemaan. Iltaan liittyi luonnollisesti kaljanjuonti, joten minäkin innostuin viininjuontiin omien kavereiden kanssa.
Sunnuntaihin heräiltiin krapulaisissa merkeissä. Mieheni nukkui pitkään iltapäivään, ja olo oli todella heikko. Muistikuvat edellisestä illasta olivat vähäiset, mutta sekään ei ollut uutta tai ihmeellistä. Oletimme, että poikien iltoihin tyypilliseen tapaan paljussa on kiertänyt kossupullo jos toinenkin, mikä aiheuttaa tällaisia hauskoja sivuvaikutuksia. Miehelläni oli todella isoja mustelmia ympäri kehoa, joten kirkkaat viinat olivat menneet jalkoihin. Tyyppillistä sekin. Jälkikäteen selvisi, että mieheni oli humaltanut todella nopeasti pienestä määrästä, eikä kirkkaisiin oltu juurikaan koskettu, mutta tätä emme vielä tässä vaiheessa tienneet.
Pian selvisi, että heikko olo johtui osittain pienestä kuumeesta. Paljusta saunaan ja saunasta paljuun ja siinä välissä muutama tupakka. Ihmekään, jos siinä vilustuu viileänä syysiltana. Mieheni ilmoitti työpaikalle, että jää silti sairaslomalle, ja seuraavana päivänä kutsui koronatesti ajalle tyypilliseen tapaan. Kuume pysyi melko maltillisena (alle 38 astetta), mutta seuraavana päivänä oirekavalkaadiin ilmaantui kova kurkkukipu. Ei kuitenkaan mitään tavallisesta flunssasta poikkeavaa. Meillä, niin kuin monessa muussakin perheessä, on aina heitetty vitsiä miehiin pahemmin iskevistä flunssista. Itse pienessä kuumeessa olen erittäinkin toimintakykyinen, kun taas mieheni vetäytyy vilttien alle jo nuhasta. Tässä vaiheessa blastisolut olivat varmasti jo vallanneet suuren osan hänen luuytimestään, mutta varmasti jokunen miesflunssavitsi heitettiin ilmoille sinä iltana.
Vain vuorokausi myöhemmin miesflunssa paljastuikin leukemiaksi. Käsittelen seuraavassa kirjoituksessa ensimmäisen illan sumeita hetkiä, kun epäilys vakavammasta taudista saatiin.
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 