En ole tänä vuonna sietänyt yhtäkään joululaulua korvissani. Joulunilo ei tällä kertaa tunnu aukeavan minulle. Ei sitten yhtään. Meillä ei ole yhtäkään joulukoristetta, ja ainut soittolistalleni edes etäisesti jouluun viittaava laulu on tämä:
Tänä vuonna on lunta
Ja naapurista kuuluu ku lauletaan
Sä oot siinä ikkunalla
Kyyneleet sun poskilla vierii vaanMeidän ei tarvi viettää joulua
Eikä nyt tarvi tuntee onnea
Vaikka valoketjuki sädehtii ja ikkunoissa juhlitaan
Nii tää on vaa yks päivä muiden joukossaEmma & Matilda – Joululaulu
Jokainen syöpään sairastuneen läheinen varmasti tunnistaa myös sen, ettei juhlien laittaminen ole mitään herkkua, kun on itse se paras kohde toisen pahan olon purkamiselle. Kun yrittää parhaansa siinä, että saisi mahdollisimman mukavaa aikaa yhdessä, saakin vain kiukuttelua osakseen. Toisaalta sen ymmärtää, ja asiaa on pakko vain sietää, vaikka tekisi mieli huutaa, että minullakin on paha olo. Mutta et vaan voi, ja jatkat vaan eteenpäin.
Varmaan meille vielä joulukuusi löytää, ja joulu vietetään kaikesta huolimatta perinteisin menoin. Olen vuodesta 2020 lähtien joka vuosi miettinyt, että mitä jos tämä on viimeinen yhteinen joulumme, ja silti se joulu on saatu vietettyä. Vuosina 2021 ja 2023 olemme saaneet olla melko toiveikkain mielin, kun taas 2020, 2022 ja nyt tänä vuonna tuntuu vaikealta. Ehkä jotenkin lohdullista kuitenkin, että jouluja on aina tullut, vaikkei se ole joka vuosi ollut mikään itsestäänselvyys. Meillä on joku parillisten vuosien kirous ilmeisesti.
Ei mitään hajua, mitä ensi vuodelta edes odottaisi? Tiedämme todella vähän tällä hetkellä tulevista hoidoista, joten vaikea edes miettiä asioita vuoden päähän. Tuntuu melko masentavalta ajatella näin uuden vuoden kynnyksellä, että vaikka ensi vuosi menisi miten, on se meille vaikea. Hoidot tuovat aina kaikenlaista epävarmuutta, ja edessä on monta lamaannuttavan vaikeaa tulosten odottelua. Toivotaan, että näiden väliin mahtuisi mahdollisimman monta tavallista päivää. Oikein muuta ei kai voi toivoa.
Tiedän, että ruudun toisellakin puolella on monia ihmisiä, joille juhlapyhät aiheuttavat vaikeita tunteita. Haluan siitä huolimatta toivottaa kaikille mahdollisimman rauhallista joulua ja edes pientä jouluniloa. Toivotaan, että se meillekin löytää.
Muista: et ole yksin, vaikka siltä tuntuisi.
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 
Kiitos, että muistutit kirjoituksesi lopussa, että en ole yksin. Se aina vaan tahtoo unohtua.
T:toinen syöpäsairaan omainen
TykkääTykkää
Kyllä, meitä on valitettavan monta täällä
TykkääTykkää
Monta kertaa olen ajatellut tilannettanne. Ei ole oikein sanoja lohduttaa tai tsempata; eipä niitä taida olla olemassakaan. Toivottavasti tämän fyysisen ja henkisen pimeyden keskellä yltää jotain valonkin pilkahduksia teidän kotiinne ja elämäänne.
TykkääTykkää
Kiitos ❤
TykkääTykkää
Päivä kerrallaan ❤️ Joskus ihan vaan tunti kerrallaan. Sama sairaus omalla lapsella niin tiedän miltä sinusta tuntuu.
Sitä useasti miettii, että miten tämän kaiken jaksaa, hoidot ja siirrot sun muut, mutta kyllä tähän kaikkeen jotenkin kummasti sitten ne voimanrippeet löytyy. Olet ja olette tekin uskomattoman vahvoja!! Siltä se ei aina itsestä tunnu, mutta sitten vaan minuutti kerrallaan.
TykkääTykkää
Kyllä, välillä on päiviä, kun mennään juurikin minuutti kerrallaan, mutta sen verran jo kilometrejä takana, että valitettavasti tähänkin kaikkeen on melko tottunut. Tsemppiä teille raskaaseen aikaan. ❤
TykkääTykkää
Kuinka oikeassa oletkaan!Meillä joulu meni kiitos lastenlasten jouluisasti. Mutta tämän jälkeen tuli korona kylään. Ja koronan myötä kiukuttelu, kiukuttelun myötä tunne juurikin siitä, miksi läheisenä saan sen kaiken niskaani, onko minulla oikeus huutaa ääneen että hei-minunkin on tosi paha olla!Meillä tällä hetkellä ”uhmaikä” kaikkeen mitä lääkärit kieltävät. Ja minä syypää stressiin kun yritän niistä ohjeista muistuttaa. Ja teen sen rakkaudesta, en kiusasta. Joskus haluaisin ottaa breikin, edes muutaman päivän ja etsiä omaa itseäni, joka tässä sairauden aikana on kadonnut.
TykkääTykkää
Omaisen osa on joskus niin raskas 😦 Olen myös itse huomannut, että omat tarpeet ovat olleet jo vuosia telakalla. Se ei aina tunnu reilulta, mutta mikäpä tässä elämässä reilua olisi… Voimia kovasti sinne ❤
TykkääTykkää