Mieheni menehtyi pitkän ja raskaan leukemiataipaleen päätteeksi elokuun alkupuolella. Hän sai kuolla kotiin, niin kuin toivoikin. Mieheni oli lähes loppuun asti oma itsensä, ja minä sain olla ihan vaan vaimo omaishoitajan sijasta.
Te tiedätte, että takana on todella pitkä matka täynnä useita vastoinkäymisiä. Siksi olenkin voinut aivan kohtalaisesti mieheni kuoleman jälkeen. On suuri helpotus, ettei mieheni tarvitse kärsiä. Ehdimme puhua kaiken läpi, eikä minulle jäänyt mitään jossiteltavaa. Pystyimme valmistumaan tulevaan niin hyvin, kuin se nyt lähtökohtaisesti on mahdollista. Järjestin miehelleni mielestäni kauniit hautajaiset ja täydellisen viimeisen leposijan, jossa minut valtaa aina suuri rauha.
Toistaiseksi ei ole ollut suuremmin kirjoitusfiilistä, mutta paljon minulla olisi ajatuksia kuolemasta ja surusta. Jää nähtäväksi, lähteekö tekstejä syntymään. Jos räpiköintini uudessa arjessa kiinnostaa, voitte seurata minua Instagramissa ja TikTokissa nimellä ”hansskij”. Instagramini on yksityinen, mutta hyväksyn kaikki seuraajapyynnöt.
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 