Joulu tulee – syöpä tai ei

Syöpä kun asettuu osaksi elämää, joutuu täysin abstraktin tunteen valtaan. Miten nämä kaikki ihmiset voivat jatkaa elämäänsä täysin normaalisti, vaikka koko maailma on romahtanut? Miksei maailma pysähdy omani mukana?

Joulu se vain lähenee, eikä meillä ole yhtään joulukoristetta. Tavallisesti niitä on tässä vaiheessa jo joka huoneessa. Olen kirjoittanut kahdesta edellisestä joulusta täällä. Voi kuinka tuo vuodentakainen omaitseni ärsyttääkin. Hän ja hänen kaikkien aikojen joulu. Ei ollut sillä tyypillä mitään hajua, miltä tämän vuoden joulu taas näyttää. Tunnelma muistuttaa kovasti vuoden 2020 joulua, jolloin valmistuimme tulevaan kantasolusiirtojaksoon. Tänäkin vuonna pää pyörittää vain ajatusta, millainenkohan mahtaa olla tilanne vuoden päästä.

Joulu vituttaa. Miten sitä muutenkaan kuvailemaan. Riemu, rauha ja ilo eivät ole paljon elämässäni näkyneet viime kuukausina, joten eivät ne meinaa jouluksikaan löytyä. Tekisi mieli vaan jättää koko joulu välistä, mutta vaikeaahan se on, kun kaupat, TV ja ihmiset eivät tällä hetkellä muuta teekään kuin hiero jouluniloa naamaani.

Mieheni tilanne pysyy edelleen itselleni todella hämärän peitossa. Lääkäri soitteli viime viikolla verikokeiden tuloksista, ja ne olivat ok, mutta kantasolusiirrosta ei mainittu sanallakaan. Seuraavalla kontrollikäynnillä otetaan isompi satsi luuydinnäytteitä ja tutkitaan, onko tauti täysin sama kuin ensimmäisellä kerralla vai onko se muuntunut. Mietin, miksei tällaista tutkimusta ole tehty heti uusiutumisen alussa? Toinen kysymykseni on, että eikö kantasolusiirtoa pitäisi jo kovasti viedä eteenpäin? Jos sen eteen on jotain tehty, niin ainakaan meille ei ole siitä kerrottu. Seuraavalla kontrollikäynnillä lääkäri saa valmistautua melkoiseen kysymystulvaan, sillä oma pääni ei kestä enää yhtään tätä ihmettelyä ja odottamista.

Tällaisessa tilanteessa voisi ajatella joulua yhdentekevänä päivänä muiden joukossa, mutta kun itse on suuri joulunrakastaja, ei se olekaan niin yksinkertaista. Kun toisaalta tekisi vain mieli nauttia tästä vuodenajasta, mutta taustalla piilevät jatkuvasti ikävät asiat. Perusarjessa on helpompi unohtaa oma elämä.

Tiedostan, että pitäisi saada ajatukset kerättyä ja jättää tilanne viisaampien käsiin. Koittaa kaivaa joulumieli jostain. Ennen joulua meillä tuskin on yhtään sen enempää tietoa tulevaisuudesta, joten kannattaisi käyttää tämä aika mielummin mukaviin asioihin kuin sellaisiin, joihin minulla ei ole vaikutusvaltaa. Mieheni voi juuri nyt hyvin (tekee tälläkin hetkellä remonttia), joten olisi hyvä hetki ottaa ilo irti siitä ja joulusta. Ehkä ensi viikolla?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: