Käänteishyljintä. Nyt se sitten tuli meidän elämäämme. Ihana, kamala käänteishyljintä.
Viimeinen viikko on ollut taas aika raskas. Mieheni palasi TYKS:iin osastolle, sillä pahentuneet mahavaivat täytyi tutkia. Koska mitään muutakaan syytä ei ole löytynyt, on näitä vaivoja käsitelty suoliston ja vatsan käänteishyljintänä. Miehelläni aloitettiin kortisoni, jolla pahimmat oireet saatiin taltutettua. Lääkärin mukaan kortisonin tehoaminen oireisiin vahvistaa teoriaa käänteishyljinnästä.
Ajatukset ovat olleet melko sekavia. Suoliston käänteishyljintä on ollut omasta mielestäni kaikista epätoivotuin käänteishyljinnän muoto, ja nyt se sitten iski meidän kohdallemme. Kuitenkin lääkäri totesi, että lääketieteelliseltä kannalta katsottuna tämä on hyvä juttu, vaikka vaivat ikäviä ovatkin. Soluissa on voimaa, ja ne toimivat kuten pitääkin. Hän kertoi salaa olevansa tyytyväinen mieheni tilanteeseen, joten kai sitä itsekin pitäisi. 🫣
Pahin käänteishyljintä saatiin kuriin, joten mieheni on jo kotona. Nyt toivotaan, etteivät oireet tee paluuta, kun lääkitys puretaan. Nimittäin kortisonia ei uusimisriskin takia voida antaa kovin kauaa. Kortisoni heikentää valkosolujen toimintaa, jolloin käänteishyljintä helpottuu, mutta tällöin myös niiden voima mahdollisia tautisoluja vastaan heikentyy. Toistaiseksi näyttää hyvältä.
Kuten aiemmin kirjoitin, on tämän toisen siirron jälkeinen aika ollut aivan erilaista kuin ensimmäisellä kerralla. Mieheni ei viimeksi kertaakaan joutunut palaamaan osastolle, ja se on ilmeisesti aika harvinaista. Nyt olen jo kertaalleen soittanut ambulanssin ja vienyt mieheni päivystykseen, josta hänet vietiin TYKS:iin. Yksi hoitajakin totesi, että yleensä nämä tapaukset, jossa kaikki menee täydellisesti ilman mitään käänteishyljintää, ovat niitä tapauksia, joissa tauti palaa. Ja niinhän meillekin sitten kävi. Ei voi kuin toivoa, että nämä vastoinkäymiset olisivat avain elämään ilman leukemiaa.
Oli muuten aika traumaattista Seinäjoen päivystyksessä, kun mieheni oli samassa huoneessa kuin kolmisen vuotta sitten diagnoosin saadessaan. Katselin samalla lailla mieheni lähtöä ambulanssihoitajien kanssa kuin silloin. Keho muisti täsmälleen sen tunteen.
Vaikka pelotti ja ahdisti, olin silti huojentunut mieheni päästyä turvalliselle osastolle. Ehkä vähän huvittavaa, mutten pystynyt luottamaan päivystyksen hoitajien ja lääkärien ammattitaitoon, vaan kaipasin suuresti hematologian osaston henkilökuntaa. Varmasti he tietävät mieheni hoidoista ja sairauksista enemmän kuin minä, mutta hemotologian osastolla niistä tiedetään kaikki. Siellä pystyn luottamaan, että mieheni on hyvissä käsissä.
Tällä hetkellä mieheni voi todella hyvin. Flunssan ja käänteishyljinnän takia meni melkein kuukausi sängyn pohjalla, joten on ihanaa, kun nyt parina päivänä olen saanut nähdä vilauksen omasta miehestäni. ❤️ Siitä miehestä, joka nauraa, haluaa olla ihmisten kanssa ja rakastaa omia romujaan. 😍 Kaikki voi muuttua hetkessä, mutta jokaisesta hyvästä päivästä aion nauttia.
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 