Aivan järkytyin, kun huomasin viimeisestä kirjoituksesta kuluneen 1,5 kuukautta. Jotenkin kuvittelin, että aikaa olisi mennyt muutama viikko. Hiljaisuudelleni ei ole mitään dramaattista syytä: muu elämä on vain pitänyt niin kiireisenä. Kun leukemia vierailee ajatuksissani, pyyhin sen vain mahdollisimman nopeasti pois mielestäni ja keskityn kaikkeen muuhun. Jos vähänkään annan ahdistaville ajatuksille valtaa, ne vievät niin mukanaan.Jatka lukemista ”Olen kuin lääkäri: kaikki on hyvin, kun mitään ei kuulu”