Se sattuu, kun meet

KirjoittanutHannamariKategoria(t):YleinenAvainsanat:, , , ,

En edes tiedä, mitä tänne kirjoittaisin. Olo on täysin absurdi ja epätodellinen.

Mieheni on parhaillaan sairaalassa keuhkokuumeen kourissa. On ollut jo viikon. Kuumetta tai tulehdusarvoja ei ole saatu alas useista lääkekokeiluista huolimatta.

Saimme muutama viikko sitten tietää, että taudin määrä on noussut luuytimessä ja myös verenkierrossa on jo blasteja. Meille todettiin, ettei tautia voida enää parantaa – ainoastaan hidastaa. Ajatuksena oli jatkaa DLI-hoitoja, Vidaza-piikkejä ja Venetoklaksi-tabletteja aiemman suunnitelman mukaisesti.

Halusimme uskoa, että meillä olisi vielä enemmän aikaa. Mieli tarttuu siihen oljenkorteen aina. Nyt en enää tiedä, onko sitä. Keuhkokuume ei osoita paranemisen merkkejä, ja vaikka se saataisiin vielä parannettua, hoitoja ei välttämättä voida jatkaa. Miehelläni oli nimittäin pitkään ennen keuhkokuumetta veriarvot todella matalalla edellisen hoitojakson takia. Todennäköisesti seuraavan hoitojakson jälkeen olisimme uudestaan tässä tilanteessa. Turussa lääkärit vielä kokoontuvat keskustelemaan tilanteesta, mutta luulen tietäväni tämän keskustelun lopputuloksen.

Tunteet vaihtelevat pelon, surun ja suoranaisen vihan välillä. Olen vihainen jollekin, en edes tiedä mille. Miksi meille annettiin niin paljon vain siksi, että se viedään pois? Miksei mieheni vaan saa elää?

Tällä hetkellä en osaa itsekään sanoa, mitä edes toivon. Toisen kivun, pelon ja huonon olon katselu on aivan kamalaa. Jos loppuaikamme on tätä, onko reilua toivoa lisää aikaa? Toisaalta taas ajatus elämästä ilman toista tuntuu niin sydäntä särkevältä, etten ole valmis siihen. En koskaan tule hyväksymään sitä. En koskaan.

Kaiken päälle olen itse ollut hieman flunssainen pari päivää, joten en ole edes voinut olla mieheni vierellä. Hän suurimmaksi osaksi nukkuu kaikki päivät, mutta silti tuntuu niin vaikealta ajatella miestäni yksin sairaalahuoneessa kaikkien näiden ajatusten kanssa. Elämä ei todellakaan ole reilua.

29 vastausta artikkeliin “Se sattuu, kun meet”

    2. En osaa edes asetella ajatuksiani sanoiksi, olette olleet mielessä, ja tämä(kin) päivitys kosketti. Toivon paljon teille voimia tähän tilanteeseen. ❤️

      Tykkää

      Vastaus

  2. Olen todella pahoillani tilanteestanne. Sanattomaksi vetää. Toivon voimia ja vielä monia, monia hyviä yhteisiä hetkiä. Kunpa voisi tapahtua vielä käänne parempaan.

    Kiitos, kun jaksoit kertoa tilanteesta. Olen usein huolestuneena käynyt katsomassa, onko tullut uusia tietoja.

    Tykkää

    Vastaus

  4. Olen käynyt välillä kurkkimassa, oletko päivittänyt kuulumisia ja toivoin niin, että tällaista kirjoitusta ei koskaan tulisi. Kovasti voimia sinulle.

    Tykkää

    Vastaus

  5. Olen odottanut tietoa miehesi tilanteesta, mutta tällaista en osannut kuvitellakaan. Voimia paljon teille molemmille! Toivon, että saatte vielä paljon aikaa lisää. ❤️

    Tykkää

    Vastaus

  6. Kuten muutkin kommentoineet, olen seurannut blogiasi pitkään, myötäelänyt sekä toivonut onnellista loppua tälle tarinalle. Ei ole mitään järkeä miksi näin ei ole käynyt, olen todella pahoillani puolestanne. Toivon mahdollisimman paljon hyviä hetkiä teille ❤

    Tykkää

    Vastaus

  8. Kuten moni muu kirjoittaa, mitkään sanat eivät ole riittävät. Elämä on täysin kohtuutonta ja epäreilua kohdallanne ja se tuntuu käsittämättömälle. Toivon teille vielä paljon yhteistä hyvää aikaa ja voimaa ❤️.

    Tykkää

    Vastaus

  9. Sanattomaksihan tää vetää. Blogisi on toimittanut minulle vertaistuen virkaa jo kauan ja tuntuu pahalta että nyt olette tässä tilanteessa. Lämmin halaus myös täältä ja voimia vaikeassa tilanteessa❤️‍🩹

    Tykkää

    Vastaus

  10. Eipä näitä uutisia olisi halunnut kuulla. Mutta kaikille meille on tehtävä täällä annettu ja kun tehtävä on valmis on aika lähteä tullut. Uskon, että miehesi tehtävä on ollut opettaa, kuinka vahva olet ja kuinka elämässä kuljetaan vaikeinakin hetkinä eteen päin. Toivon teille onnellisia, lämpimiä hetkiä. Muista kerätä niitä muistoihisi, muistoja ei kukaan sinulta voi viedä. Ne ovat ja pysyvät sydämessäsi. Voimahaleja❤️

    Tykkää

    Vastaus

  11. Blogisi on ollut todella tärkeä, kun olen kulkenut oman läheiseni rinnalla leukemiapolulla. Sanoja ei tähän tilanteeseen ole, mutta olette ajatuksissani. Toivon, että elämä antaa teille vielä yhteisiä hetkiä talletettavaksi muistojen kansioon ❤️

    Tykkää

    Vastaus

  12. Nyt kävin lukemassa tämän blogitekstin toisen kerran. Eka kerran pari päivää sitten. Ei ollut sanoja silloin eikä oikein nytkään, mutta ajatellut olen tilannettasi ja tilannettanne useamman kerran. Toivon niin sulle ja teille hyviä hetkiä ja voimia.

    Tykkää

    Vastaus

Jätä kommentti Nimetön Peruuta vastaus