Tuntuu, että maailmassa on menossa todella outo ajanjakso. Aivan hirvittäviä taakkoja kasataan ihmisten harteille, vaikka sitä taakkaa on ollut ennestäänkin. Tuttavapiirissä riittää sairastumisia ja kuolemia – nuorien ihmisten. Maailmassa ylipäätään tapahtuu juuri nyt kamalia asioita. Ihmettelen, missä on kohtuus? Onko tässä elämässä jotain järkeä kaiken kaikkiaan? Tuntuu, että elämä on yksi epämääräinen kasa sattumia, joitaJatka lukemista ”Kohtuus kaikessa, paitsi elämässä”
Kirjoittaja-arkisto:Hannamari
2 viikkoa elämää – 2 viikkoa syöpäelämää
Tänä aamuna ensimmäinen ajatukseni oli, että vielä tämä viikko, ja sitten on taas Vidaza-viikko. Sen jälkeisellä viikolla on aina Turun-reissu. Kaksi viikkoa kuukaudesta on aina tavallista elämää ja 2 viikkoa mennään syövän ehdolla. Sikäli ihan reilu jako kai, kun syöpä voisi viedä kuukaudesta 100 %. Niin kuin se monena kuukautena onkin. Jos sille pitää jotainJatka lukemista ”2 viikkoa elämää – 2 viikkoa syöpäelämää”
Minun Plan B ja onko sitä?
Kaipaan toisinaan vanhaa itseäni, joka sokeasti uskoi siihen, että elämää voi suunnitella. Löydän elämäni miehen, saan vakityöpaikan, hankimme perheen ja elämme onnellisena elämämme loppuun asti. Minun Plan A. Jotkut ihmiset pystyvät hämmentävän pitkään elämään sillä asenteella, että elämä on sitä, mitä siitä itse tekee. Varmasti osittain onkin, mutta nämä ihmiset eivät ole joutuneet kokemaan sitä,Jatka lukemista ”Minun Plan B ja onko sitä?”
Kohti uutta vuotta ja uusia syöpähoitoja
Joulu meni sitten loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka etukäteen pelkäsin, että se menisi vain murehtiessa. Pystyttiin kumpikin aika hyvin sulkemaan surut mielestä, enkä jaksanut mahdollista viimeistä yhteistä joulua paljoa märehtiä. Mistäpä tuota tietää. Jostain syystä uusivuosi tuntui vaikeammalta. Tiedättehän, kun kaikki somet täyttyy muistelmista ja oivalluksista menneestä vuodesta. Vaikka olisi ollut vaikeuksia, voi ne jättääJatka lukemista ”Kohti uutta vuotta ja uusia syöpähoitoja”
Meidän ei tarvi viettää joulua
En ole tänä vuonna sietänyt yhtäkään joululaulua korvissani. Joulunilo ei tällä kertaa tunnu aukeavan minulle. Ei sitten yhtään. Meillä ei ole yhtäkään joulukoristetta, ja ainut soittolistalleni edes etäisesti jouluun viittaava laulu on tämä: Tänä vuonna on luntaJa naapurista kuuluu ku lauletaanSä oot siinä ikkunallaKyyneleet sun poskilla vierii vaan Meidän ei tarvi viettää jouluaEikä nyt tarviJatka lukemista ”Meidän ei tarvi viettää joulua”
TB: Saisiko tästä painajaisesta jo herätä?
Tämä blogi on kirjoitettu heinäkuussa – ajankohtaisesta tilanteestamme olen kirjoittanut edellisessä blogissa. En halunnut tätä aikoinaan julkistaa, koska päätimme, ettemme vielä varsin epävarmassa tilanteessa halunneet huolestuttaa lähipiiriä. Kirjoitus on siis tehty omaa oloani helpottaakseni ja jätetty luonnoksiin. Halusin kuitenkin tämän julkistaa, koska vaikkei teksti ole enää ajankohtainen, ovat tuntemukset edelleen hyvin samanlaiset. Vielä viime viikollaJatka lukemista ”TB: Saisiko tästä painajaisesta jo herätä?”
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 