Syövästä pitää puhua, vaikka se olisi kuinka epämukavaa

Eräänä lauantaina kävelin läpi sairaalan aulan illalla, ehkä noin kahdeksan aikaan. Aula oli hiljainen, mutta huomasin erään pöydän ääressä naisen. Hän oli ollut jo päivällä aulassa, kun olimme käyneet kahvilla. Silloin hän puhui puhelimessa, ja kuulin sanat ”syöpä” ja ”leikkaus”. Nähtyäni hänet monta tuntia myöhemmin edelleen odottamassa aulassa ymmärsin hänen odottavan läheistään syöpäleikkauksesta. Ehkä puolisoaan,Jatka lukemista ”Syövästä pitää puhua, vaikka se olisi kuinka epämukavaa”

Syöpä tuli taloon – miten käy parisuhteen?

Syöpä usein joko erottaa tai yhdistää ihmisiä. Olen itse huomannut tämän ystävyyssuhteissa. Joidenkin kanssa on ollu luonnollista jakaa asioita alusta asti, kun taas joidenkin kanssa ei vaan löydä enää mitään yhteistä. Se on elämän kulkua – ihmisiä tulee elämään, mutta niitä myös jää menneisyyteen. Ensimmäisellä kierroksella huomasin, että paljon kaveriporukassa on ollut niitä ihmisiä, joidenJatka lukemista ”Syöpä tuli taloon – miten käy parisuhteen?”

Miten tukea syöpään sairastunutta

Olen kirjoittanut siitä, kuinka toivoisin itseeni suhtauduttavan nyt, kun minulla on vaikeaa. Suurempi kysymys lienee, miten voisi tukea itse syöpään sairastunutta, mutta siihen minulla ei ole vastauksia. Tämä ei siis ole vinkkipostaus, koska suurimmaksi osaksi minulla ei ole mitään hajua, miten omalla toiminnallani voisin parhaiten tukea toista. Seuraa siis vain lähinnä pohdintaa siitä, miten itseJatka lukemista ”Miten tukea syöpään sairastunutta”

Voiko syövän keskellä elää hyvää elämää?

Syöpä tuli taloon ja mullisti kaiken. Koko ajan ahdistaa enemmän tai vähemmän. Jatkuvasti on joku tulos tai lääkärin soitto, jota jännittää etukäteen. Näkyvyys tulevaisuuteen on lyhyt, eikä mitään suunnitelmia tehdä tai tavoitteita aseteta. Syöpä määrää tahdin, ja me vikisemme. Voiko silti olla onnellinen? Viime viikonloppu oli hyvin tavallinen. Kävimme teatterissa ja keikalla. Näimme kavereita. PuuhasimmeJatka lukemista ”Voiko syövän keskellä elää hyvää elämää?”

Miten suhtautua syöpäsairaan läheiseen?

Välillä itseänikin ärsyttää, kuinka hankala ihminen olen tällä hetkellä. Toisaalta ihmettelen, miksi tuen saaminen tähän elämäntilanteeseen on niin vaikeaa ja toisaalta jos joku yrittää, jätän vastaamatta. Fakta taitaa olla se, että syöpään on edelleen ihmisten vaikea suhtautua. Siksi ajattelenkin koota ajatuksiani siitä, millaista tukea kaipaisin muilta.

Mitä kuuluu? Syöpäarjen vaikein kysymys

”Mitä kuuluu” on kysymys, johon kuuluu vastata ”hyvää” tai ”eipä mitään ihmeitä”. Se on sellainen small talk -kysymys, joka esitetään aina näkemisen/puhelun yhteydessä. Mutta entä jos mitenkään ei pysty tuohon peruskysymykseen vastaamaan, että hyvin menee tai eipä mitään ihmeitä, kun koko elämä on yhtä kauhuelokuvaa. Pitäisikö jokaiselle puolitutulle selvittää aina koko syöpätarinamme ja mahdolliset tulevatJatka lukemista ”Mitä kuuluu? Syöpäarjen vaikein kysymys”