Miten tukea syöpään sairastunutta

Olen kirjoittanut siitä, kuinka toivoisin itseeni suhtauduttavan nyt, kun minulla on vaikeaa. Suurempi kysymys lienee, miten voisi tukea itse syöpään sairastunutta, mutta siihen minulla ei ole vastauksia. Tämä ei siis ole vinkkipostaus, koska suurimmaksi osaksi minulla ei ole mitään hajua, miten omalla toiminnallani voisin parhaiten tukea toista. Seuraa siis vain lähinnä pohdintaa siitä, miten itseJatka lukemista ”Miten tukea syöpään sairastunutta”

Voiko syövän keskellä elää hyvää elämää?

Syöpä tuli taloon ja mullisti kaiken. Koko ajan ahdistaa enemmän tai vähemmän. Jatkuvasti on joku tulos tai lääkärin soitto, jota jännittää etukäteen. Näkyvyys tulevaisuuteen on lyhyt, eikä mitään suunnitelmia tehdä tai tavoitteita aseteta. Syöpä määrää tahdin, ja me vikisemme. Voiko silti olla onnellinen? Viime viikonloppu oli hyvin tavallinen. Kävimme teatterissa ja keikalla. Näimme kavereita. PuuhasimmeJatka lukemista ”Voiko syövän keskellä elää hyvää elämää?”

Miten suhtautua syöpäsairaan läheiseen?

Välillä itseänikin ärsyttää, kuinka hankala ihminen olen tällä hetkellä. Toisaalta ihmettelen, miksi tuen saaminen tähän elämäntilanteeseen on niin vaikeaa ja toisaalta jos joku yrittää, jätän vastaamatta. Fakta taitaa olla se, että syöpään on edelleen ihmisten vaikea suhtautua. Siksi ajattelenkin koota ajatuksiani siitä, millaista tukea kaipaisin muilta.

Mitä kuuluu? Syöpäarjen vaikein kysymys

”Mitä kuuluu” on kysymys, johon kuuluu vastata ”hyvää” tai ”eipä mitään ihmeitä”. Se on sellainen small talk -kysymys, joka esitetään aina näkemisen/puhelun yhteydessä. Mutta entä jos mitenkään ei pysty tuohon peruskysymykseen vastaamaan, että hyvin menee tai eipä mitään ihmeitä, kun koko elämä on yhtä kauhuelokuvaa. Pitäisikö jokaiselle puolitutulle selvittää aina koko syöpätarinamme ja mahdolliset tulevatJatka lukemista ”Mitä kuuluu? Syöpäarjen vaikein kysymys”

Mä oon ulkopuolella vaikka seison sisällä

Kaikki muut menevät eteenpäin sillä aikaa, kun itse on tässä jatkuvassa välitilassa. Tuntuu niin epäreilulta katsella vierestä muiden onnea, kun itse koittaa vain selvitä. Vaikka onnellisuudentunnetta saa onneksi edelleen tuntea, sitä varjostaa kokoajan pelko. Se on aina taustalla, vaikka olisi kuinka onnellinen. Me vain odottelemme. En itsekään tiedä mitä, mutta jotain maagista hetkeä, jolloin kaikkiJatka lukemista ”Mä oon ulkopuolella vaikka seison sisällä”