En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan. Ensin syynä oli se, että kaikki on niin hyvin, etten juurikaan ole ajatellut koko leukemiaa. Sitten se, etten pystynyt ajattelemaan mitään muuta, mutta emme halunneet uskoa vääjäämätöntä ja näin huolestuttaa läheisiämme. Käänne tapahtui kesällä, ja halusin aivan viime hetkeen uskoa olevan virhe. Mieheni luuydinnäytteissä on jälleen jäännöstautia näkyvissä. KierrosJatka lukemista ”Leukemia tekee paluutaan – taas mennään saakeli”
Kirjoittaja-arkisto:Hannamari
Koska sitä kelloa voi soittaa?
Olen huomannut somen ihmeellisessä maailmassa, että ulkomailla soitetaan kelloa syöpähoitojen päätteeksi. Usein tämä on näyttävä ja iloinen tapahtuma, mutta olen jotenkin todella kiitollinen, ettei tämä tapa ole rantautunut Suomeen. Ensinnäkin- koska sitä kelloa kuuluisi soittaa? Kun syöpähoidot ovat ohi? Kun saa puhtaat kontrollit? Kun syöpä on pysynyt poissa tietyn aikaa? Tässä nelisen vuotta syöpää sairastaneenJatka lukemista ”Koska sitä kelloa voi soittaa?”
Harmaa ja sateinen kesä
Huhuu? Pitkä aika kulunut viimeisestä kirjoituksestani. Eipä ole mitään selityksiä antaa, vaan ei ole kerta kaikkiaan ollut kirjoitusfiilistä. Jos tämä kesä ylipäätään on ollut harmaa ja sateinen, sitä on ollut myös oma mieliala. Tämä kesä on ollut vastaava ajallisesti kuin kesä 2022, jolloin mieheni leukemia uusiutui. Mieheni tekee paluuta työelämään, ja ylläpitohoidot ovat loppuneet. MaaliviivaJatka lukemista ”Harmaa ja sateinen kesä”
Olen kuin lääkäri: kaikki on hyvin, kun mitään ei kuulu
Aivan järkytyin, kun huomasin viimeisestä kirjoituksesta kuluneen 1,5 kuukautta. Jotenkin kuvittelin, että aikaa olisi mennyt muutama viikko. Hiljaisuudelleni ei ole mitään dramaattista syytä: muu elämä on vain pitänyt niin kiireisenä. Kun leukemia vierailee ajatuksissani, pyyhin sen vain mahdollisimman nopeasti pois mielestäni ja keskityn kaikkeen muuhun. Jos vähänkään annan ahdistaville ajatuksille valtaa, ne vievät niin mukanaan.Jatka lukemista ”Olen kuin lääkäri: kaikki on hyvin, kun mitään ei kuulu”
Aina on syy murehtimiselle
Meillä on ihana sairaalaton ajanjakso meneillään. Seuraava kontrolli on huhtikuun alussa ja edellinen oli tammikuun lopussa. Mieheni on ainoastaan käynyt Vidaza-ylläpitohoidoilla viitenä peräkkäisenä päivänä kerran kuussa. Muuten ajatukset ovat olleet aika vähän sairaudessa tai sairaalassa. Mutta kyllä ne murheet tuolla takaraivossa silti tukevasti majailevat. En tällä hetkellä murehdi hirveästi tulevaa vuosikontrollia tai luuydinnäytettä. Sen sijaanJatka lukemista ”Aina on syy murehtimiselle”
Kysy, toivo, kommentoi!
Olettekin ehkä huomanneet, että postaustahti on hiljentynyt. Minulla ei ole mitään ajankohtaisia kuulumisia kerrottavana, ja olen aika kattavasti jo käsitellyt monia aiheita täällä liittyen leukemiaan, syöpähoitoihin ja kantasolusiirtoon. Aina kun olen aloittamassa kuulumispostauksia, ne etenevät hyvin samaa rataa. Ihmettelen, että olemme jo näin pitkällä mutta samaan aikaan se tuntuu pelottavalta. Sitten pyyhin kaiken ja totean,Jatka lukemista ”Kysy, toivo, kommentoi!”
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 