Mieheni menehtyi pitkän ja raskaan leukemiataipaleen päätteeksi elokuun alkupuolella. Hän sai kuolla kotiin, niin kuin toivoikin. Mieheni oli lähes loppuun asti oma itsensä, ja minä sain olla ihan vaan vaimo omaishoitajan sijasta. Te tiedätte, että takana on todella pitkä matka täynnä useita vastoinkäymisiä. Siksi olenkin voinut aivan kohtalaisesti mieheni kuoleman jälkeen. On suuri helpotus, etteiJatka lukemista ”Tämä on nyt nuoren lesken blogi”
Kategoria-arkisto: Yleinen
Onko vielä aikaa?
Täällä ollaan vielä yhdessä. Sitä, kuinka paljon aikaa on jäljellä, ei kukaan osaa ennustaa. Mutta kuitenkin palliatiivisella mieheni on ollut jo 3,5 kuukautta, joten luultavasti vähemmän on edessä. Tiettyjä merkkejä siitä on jo ilmassa. Viimeiset kuukaudet ovat olleet sekavia. Pitkään elo oli melko normaaliakin, mutta vähitellen oireet ovat lisääntyneet, askel käynyt raskaammaksi ja koko ihminenJatka lukemista ”Onko vielä aikaa?”
Parisen kuukautta palliatiivisella
Kaksi kuukautta on tuntunut toisaalta lyhyeltä ja toisaalta pitkältä ajalta. Lyhyeltä, jos miettii, että arvio jäljellä olevasta ajasta ilmaistiin jotenkin niin, ettei tässä montaa kuukautta ole. Pitkältä, jos miettii, että millaisten ajatusten kanssa tässä on joutunut painiskelemaan. Olemme täyttäneet jos jonkinlaisia lippulappusia, mutta euroakaan ei ole kilahtanut tilille. Mietin, että pysyykö yhteiskuntamme käsittelyajat blastisolujen perässä.Jatka lukemista ”Parisen kuukautta palliatiivisella”
Palliatiivinen hoitolinja
Sisältövaroitus: erittäin suoraa puhetta kuolemasta. Viime viikolla siitä tuli virallista: olemme siirtyneet palliatiiviseen hoitoon. Suomeksi sanottuna oireiden mukaiseen hoitoon. Enää ei leukemiaa yritetä parantaa eikä edes hidastaa – leukemian vauhti on ollut kovaa hoidoista huolimatta. Kaikki mahdollinen on tehty. Pääfokus on siinä, että mieheni on kivuton. Osasimme tätä odottaa, mutta toki sitä pientä toivon kipinääJatka lukemista ”Palliatiivinen hoitolinja”
Turta
Mieheni pääsi viime viikolla pois sairaalasta ja näyttää siltä, että hän keuhkokuumeen saa selätettyä. Toipilaana edelleen, mutta ainakin kotona. Se on tärkeintä, enkä osaa tässä tilanteessa oikein muuta toivoa. Mitään täysin virallista päätöstä leukemiahoitojen jatkamisesta en ole saanut, mutta pidän jatkoa melko epätodennäköisenä. Veriarvot ja näin ollen kroppa ei vaan kestä. Vielä ei ole tullutJatka lukemista ”Turta”
Se sattuu, kun meet
En edes tiedä, mitä tänne kirjoittaisin. Olo on täysin absurdi ja epätodellinen. Mieheni on parhaillaan sairaalassa keuhkokuumeen kourissa. On ollut jo viikon. Kuumetta tai tulehdusarvoja ei ole saatu alas useista lääkekokeiluista huolimatta. Saimme muutama viikko sitten tietää, että taudin määrä on noussut luuytimessä ja myös verenkierrossa on jo blasteja. Meille todettiin, ettei tautia voida enääJatka lukemista ”Se sattuu, kun meet”
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 