Tämä on nyt nuoren lesken blogi

Mieheni menehtyi pitkän ja raskaan leukemiataipaleen päätteeksi elokuun alkupuolella. Hän sai kuolla kotiin, niin kuin toivoikin. Mieheni oli lähes loppuun asti oma itsensä, ja minä sain olla ihan vaan vaimo omaishoitajan sijasta. Te tiedätte, että takana on todella pitkä matka täynnä useita vastoinkäymisiä. Siksi olenkin voinut aivan kohtalaisesti mieheni kuoleman jälkeen. On suuri helpotus, etteiJatka lukemista ”Tämä on nyt nuoren lesken blogi”

Onko vielä aikaa?

Täällä ollaan vielä yhdessä. Sitä, kuinka paljon aikaa on jäljellä, ei kukaan osaa ennustaa. Mutta kuitenkin palliatiivisella mieheni on ollut jo 3,5 kuukautta, joten luultavasti vähemmän on edessä. Tiettyjä merkkejä siitä on jo ilmassa. Viimeiset kuukaudet ovat olleet sekavia. Pitkään elo oli melko normaaliakin, mutta vähitellen oireet ovat lisääntyneet, askel käynyt raskaammaksi ja koko ihminenJatka lukemista ”Onko vielä aikaa?”

Turta

Mieheni pääsi viime viikolla pois sairaalasta ja näyttää siltä, että hän keuhkokuumeen saa selätettyä. Toipilaana edelleen, mutta ainakin kotona. Se on tärkeintä, enkä osaa tässä tilanteessa oikein muuta toivoa. Mitään täysin virallista päätöstä leukemiahoitojen jatkamisesta en ole saanut, mutta pidän jatkoa melko epätodennäköisenä. Veriarvot ja näin ollen kroppa ei vaan kestä. Vielä ei ole tullutJatka lukemista ”Turta”

Se sattuu, kun meet

En edes tiedä, mitä tänne kirjoittaisin. Olo on täysin absurdi ja epätodellinen. Mieheni on parhaillaan sairaalassa keuhkokuumeen kourissa. On ollut jo viikon. Kuumetta tai tulehdusarvoja ei ole saatu alas useista lääkekokeiluista huolimatta. Saimme muutama viikko sitten tietää, että taudin määrä on noussut luuytimessä ja myös verenkierrossa on jo blasteja. Meille todettiin, ettei tautia voida enääJatka lukemista ”Se sattuu, kun meet”

Kohtuus kaikessa, paitsi elämässä

Tuntuu, että maailmassa on menossa todella outo ajanjakso. Aivan hirvittäviä taakkoja kasataan ihmisten harteille, vaikka sitä taakkaa on ollut ennestäänkin. Tuttavapiirissä riittää sairastumisia ja kuolemia – nuorien ihmisten. Maailmassa ylipäätään tapahtuu juuri nyt kamalia asioita. Ihmettelen, missä on kohtuus? Onko tässä elämässä jotain järkeä kaiken kaikkiaan? Tuntuu, että elämä on yksi epämääräinen kasa sattumia, joitaJatka lukemista ”Kohtuus kaikessa, paitsi elämässä”

2 viikkoa elämää – 2 viikkoa syöpäelämää

Tänä aamuna ensimmäinen ajatukseni oli, että vielä tämä viikko, ja sitten on taas Vidaza-viikko. Sen jälkeisellä viikolla on aina Turun-reissu. Kaksi viikkoa kuukaudesta on aina tavallista elämää ja 2 viikkoa mennään syövän ehdolla. Sikäli ihan reilu jako kai, kun syöpä voisi viedä kuukaudesta 100 %. Niin kuin se monena kuukautena onkin. Jos sille pitää jotainJatka lukemista ”2 viikkoa elämää – 2 viikkoa syöpäelämää”