Leipää, lempee ja lämpöö

Seitsemän viikonlopun aikana meille oli muodostunut ihan oma arkirutiini sairaalaviikonloppuihin. Kaikkeen vaan tottuu – siitä Tampereella ravaamisesta ja hotelliöistä potilashotellissa tuli minulle arkea viime syksynä. Lähdin aina lauantaiaamuna kohti Tamperetta ja lähdin kotiin taas sunnuntai-iltana. Periaatteessa olisin voinut lähteä jo perjantaina töiden jälkeen, mutta olisin ehtinyt olla vain muutaman tunnin mieheni kanssa ja silti maksanut hotelliyöstä 80 €. Siksi oli järkevintä ajoittaa käynti niin, että selvisin yhdellä hotelliyöllä viikossa.

Perjantai-iltana TV:stä tuli Posse, Sohvaperunat ja Vain Elämää. Nämä olivat kaikki sellaisia ohjelmia, joita olemme enemmän tai vähemmän seuranneet. Sovimme, että yksin sai katsoa Possen, mutta lauantaina sairaalassa katsoisimme yhdessä Vain Elämää -ohjelman ja Sohvaperunat. Meillä oli TV:nä vanha tablettini, mutta se ajoi oikein hyvin asiansa, kun muutakaan ei ollut.

Vaikka ne yhdessä vietetyt hetket sairaalassa olivat korvaamattomia verrattuna yksinäisiin iltoihin, muistan aina ensimmäisen perjantain, kun pääsimme katsomaan ohjelmat vierekkäin omalla kotisohvalla pitkän tauon jälkeen. Silloin Vain Elämää -ohjelmassa oli Arja Korisevan päivä. En tuntenut suuremmin artistia, enkä odottanut jaksolta oikein mitään. Mutta siitä tuli jakso, jonka muistan varmaan aina.

Istuimme yhdessä sohvallamme. Seitsemän pitkän, elämää mullistaneen viikon jälkeen. Yritimme nauttia kotilomasta, mutta mieli meinasi silti välillä karata seuraavaan viikkoon, jolloin miestäni jälleen kutsui osasto. Sitten oli Herra Ylpön vuoro esittää joku Arja Korisevan kappale. Se kappale oli Leipää, lempee ja lämpöö.

En ollut kuullut kappaletta aiemmin. Jo kappaleen alustus kosketti, kun Arja Koriseva kertoi omasta syöpädiagnoosistaan. Mutta kappaleen sanoitus ja Herra Ylpön tulkinta saivat aikaan koko vartalon läpi menevät kylmät väreet. Ne sanat kertoivat siinä hetkessä kaiken, mitä päässäni liikkui.

Vaikka pelottaa, huominen ja mitä tuo se tullessaan
Tartu lujempaa siihen mikä aiemminkin auttanut on jaksamaan
Kolme sanaa vaan, perusasiaa mun mielenrauhan jälleen palauttaa

Kappaleen sanoma ei olisi voinut olla sopivampi siihen hetkeen. Olin täysin lamaantunut. Mikään kappale ei varmaan koskaan ole koskettanut minua niin syvästi. Se, että sain kokea niin syvästi jonkun kappaleen merkityksen, ei olisi ollut mahdollinen minään muun hetkenä, missään muualla tai kenenkään muun kanssa. Minusta tuntui, kun Herra Ylppö olisi laulanut kappaletta suoraan minulle.

Aina ennenkin kaikki tavallansa järjestynyt on
Miksi uskoisin, että tällä kertaa tilanne on täysin toivoton?
Kun on hämärää, kun en tietä nää
Mä seuraan pientä toivonkipinää

Siinä hetkessä ymmärsin taas sen, ettei millään muulla ei ole väliä, kunhan saan mieheni terveeksi. Kaikki muu, mitä sen lisäksi saadaan, on vain plussaa. Meillä on leipää, lempee ja lämpöö. Se riittää yhdelle elämälle.