Allogeeninen kantasolusiirto akuutin leukemian hoidossa

Meille alettiin puhua kantasolusiirrosta jo toisena päivänä leukemiaepäilyksestä kuultuamme. Lääkärin mukaan oli jo siinä vaiheessa melko selvää, että pysyvään paranemiseen ainut mahdollisuus olisi allogeeninen kantasolusiirto. Mieheni leukemia oli korkeimman riskiluokan tauti. Toisekseen monet nuoret, hyväkuntoiset menevät siirtoon, kun he todennäköisimmin sen kestävät. Kantasolusiirron ikäraja taitaa olla 65-70 vuotta. Osa leukemiaan sairastuneista selviää pelkästään sytostaattihoidoilla tai täsmälääkkeillä, mutta korkean riskin taudissa se on ainut vaihtoehto pysyvään paranemiseen tällä hetkellä. Miehelleni annettiin myös sytostaattihoitoja, joiden tavoitteena oli saada tauti remissioon ennen siirtoa. Kantasolusiirto voidaan tehdä ainoastaan silloin.

Allogeenisestä kantasolusiirrosta kerrotaan seuraavaa:

Allogeeninen kantasolujensiirto on vakiintunut hoitomuoto leukemioiden ja eräiden muiden vakavien veritautien sekä harvinaisten immuunijärjestelmän tautien hoitamisessa. Hematologisilla aikuispotilailla tavallisin allogeenisen siirtohoidon aihe on akuutti myelooinen leukemia (AML). Allogeenisessa kantasolujensiirrossa kantasolusiirre kerätään toiselta ihmiseltä, joka on kudostyypiltään riittävän sopiva potilaan eli saajan kanssa.

Toimenpiteessä potilaan sairas luuydin tuhotaan edeltävästi ns. esihoidolla ja hänen immuunijärjestelmänsä toimintaa estetään lääkkein, jotta luovuttajalta kerätyt kantasolut saadaan tarttumaan ja kasvamaan, eikä potilas ala hylkimään niitä. Luovuttajan kantasolusiirteen immunologiset solut syrjäyttävät potilaan alkuperäisen luuytimen ja tuhoavat jäljelle jääneet pahanlaatuiset solut. Allogeenisen kantasolujensiirron tavoitteena on aina potilaan parantuminen veritaudista.

Allogeenisen kantasolusiirron lisäksi tehdään myös autologisia kantasolusiirtoja. Tämä tulee kyseeseen muissa kuin leukemia-tapauksissa. Siinä otetaan potilaan omat kantasolut talteen, ja tavanomaista suuremman solunsalpaajalääkityksen jälkeen ne palautetaan takaisin potilaalle. Kantasolut hakeutuvat takaisin luuytimeen ja turvaavat uusien verisolujen tuotannon.

Kantasolusiirto käytännössä

Kantasolusiirto on iso toimenpide, jossa täytyy ottaa monia näkökulmia huomioon. Ensin täytyy tietysti punnita tarkoin, mitkä ovat kantasolusiirron haitat hyötyihin nähtynä. Siirtoa ei lähdetä tekemään, jos pysyvä parantuminen ei ole mahdollinen. Potilas tutkitaan tarkoin, jotta voidaan varmentua siitä, että kroppa kestää ryöpytyksen. Esihoitoina käytettävät sytostaatit ovat ilmeisesti aika next level -kamaa verrattuna alkuhoitoihin. Osalle annetaan myös koko kehon sädehoito, joka tuo omat sivuvaikutuksena. Kantasolusiirron jälkeen on taas vaarana infektiot ja vakava käänteishyljintä.

Allogeenisessä kantasolusiirrossa tietysti tärkeää on myös löytää sopiva luovuttaja. (luovuttajan etsintää käsittelen myöhemmässä kirjoituksessa.) Potilaan ja luovuttajan kudostyypin on oltava tarpeeksi samanlainen, jotta siirto voidaan tehdä. Näin pyritään ehkäisemään vakavaa käänteishyljintää. Mahdollisen luovuttajan terveydentila tutkitaan myös todella tarkoin, jottei kantasolujen mukana siirry muita tauteja potilaan muutenkin heikkoon kroppaan. Tottakai täytyy myös varmistua siitä, että luovuttajan terveydentila ei kärsi luovutuksen takia.

Tavoitteena on siis ensiksi se, että potilaan omat kantasolut saadaan tuhottua vahvoilla sytostaateilla. Luovuttajalta kerätään kantasolut (usein verenkierrosta nykyisin), jotka sitten tiputetaan keskuslaskimokatetin kautta potilaan verenkiertoon. Uudet kantasolut etsivät tiensä luuytimeen ja aloittavat vähitellen uusien solujen tuotannon.

Kantasolusiirto on melkoista tasapainottelua. Toisaalta uusien kantasolujen tulee tuhota mahdolliset jäljelle jääneet leukemiasolut, mutta toisaalta niiden liikainnokkuus on pahasta. Uudet solut huomaavat olevansa vieraassa paikassa ja näin käyvät myös terveiden solujen kimppuun luullen niitä sairaiksi soluiksi. Tämä ilmenee sitten käänteishyljintäjänä, joka tyypillisimmin on limakalvojen kuivuutta, ihottumaa, suolisto-oireita tai maksa-arvojen nousua. Käänteishyljintä on pienessä määrin hyvä asia, sillä se osoittaa soluissa olevan voimaa, mutta esim. keuhkoissa ja suolistossa käänteishyljintä voi kehittyä hengenvaaralliseksi. Tämän vuoksi ensimmäiset kuukaudet potilas syö käänteishyljinnän estolääkkeitä, jotka lievittävät solujen toimintaa. Jotkut joutuvat syömään lääkkeitä lopunelämäänsä, mutta meidän tapauksessa lääkityksestä päästiin parissa kuukaudessa, ja sen jälkeen on selvitty esim. allergialääkkein ja lääkevoitein.

Esihoidossa menee noin viikko, ja itse siirron jälkeen menee yleensä 2-3 viikkoa matalasoluvaiheessa ennen kuin uudet solut alkavat toimia. Tällöin taistellaan jälleen infektioita ja sytostaattien sivuvaikutuksia vastaan. Hyvin tyypillistä on, että kaikki limakalvot menevät rikki sytostaattien vuoksi, eivätkä ne parane ennen kuin uudet solut lähtevät kasvuun, ja puolustusjärjestelmä hoitaa limakalvot taas kuntoon. Tämä on hyvin tuskallista potilaalle, sillä silloin ei onnistu syöminen tai juominen. Henkisesti siirto on todella rankka rykäisy, sillä omassa huoneessa ollaan täysin eristyksissä, ja näin korona-aikaan huoneesta ei saanut edes käytävälle poistua. Solujen noustua tarpeeksi korkealle ja tulehdusten väistyessä ruvetaan miettimään kotiutumista. Yleisesti ottaen kantasolusiirtojakso kestää n. kuukauden. Kotiutuessa myös käänteishyljinnän tulisi olla hallinnassa.

Kantasolusiirron jälkeen

Toipuminen kantasolusiirrosta on pitkä prosessi. Vastustuskyvyn palautumisessa menee kauan, joten flunssakin voi viedä takaisin osastolle. Vajavainen puolustusjärjestelmä on loistava alusta viruksille ja bakteereille, joten aluksi saa olla todella tarkka mm. ruokavalion kanssa. Kantasolusiirron jälkeinen ruokavalio muistuttaa pitkälti raskaana olevan ruokavaliota, jolloin kiellettyjen listalla on mm. raaka kala, pehmeät juustot ja kuorimattomat tuoreet kasvikset. Myös pihatyöt ovat kieltolistalla.

Kontrolleja on tiuhaan. Noin kerran kuussa on alkuun lääkärintarkastus ja viikoittain verikokeet. Luuydinnäytteitä otetaan taas noin kahden kuukauden välein (näin ainakin meillä). Lääkäri selvittää yleistä kuntoa ja mahdollista käänteishyljintää sekä säätää tarpeen mukaan lääkitystä. Verikokeista katsotaan, onko tarvetta verituotteille. Luuydinnäyte taas ilmoittaa taudin tilanteen. Siitä eniten kiinnostaa tavallisesti jäännöstaudin määrä, jonka perusteella määritellään pitkälti se, onko tauti selätetty vai ei. Toinen tärkeä arvo on, että kuinka suuri osa soluista on luovuttajan. Tavoitteena on 99,9 %, sillä potilaan omat petturisolut ovat kaverustuneet leukemiasolujen kanssa, joten niitä ei saisi olla nimeksikään.

Kantasolusiirto on pitkä prosessi. Tässä on yleisesti se, kuinka siirtoprosessi etenee, mutta toki jokainen siirto on erilainen. Prosessiin vaikuttaa niin moni asia: käänteishyljintä, infektiot, taudin tila ja yleiskunto. Onneksi me olemme päässeet melko vähällä, ja elelemme melko tavallisesti lähes vuosi siirron jälkeen. Tiedän, että jotkut potilaat ovat enemmän tai vähemmän sairaalahoidossa vielä kuukausia siirron jälkeen. Mutta jälleen kerran en voi muuta, kuin puhua omasta kokemuksesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: