Luuydinnäyte mielessäin

Viime postauksessa kerroin, etten ole jaksanut paljon murehtia tulevan luuydinnäytteen tuloksia, vaan jättänyt asian mielessäni ”herran haltuun”. No, kuten arvelin, ensimmäisen luuydinnäytteen lähestyessä on alkanut myös murehtiminen. Jälleen on se olo, että jos sieltä tulee huonoja uutisia, siitä en kyllä selviä.

Tämän ahdistuksen laukaisi oikeastaan yksi asia. Kotiin oli tullut potilaskertomus, jossa mainittiin monta kertaa ”korkean riskin tauti”. Eikä tämä ole minulle mikään uusi asia, tiedän sen kyllä. Paperilla se on aina vaan hirmu pelottavan kuuloista. Myös ennen siirtoa otetussa luuydinnäytteessä oli ollut pieni määrä jäännöstautia. Edellinen oli ollut puhdas, joten tauti teki jälleen tuloaan. Ei tämäkään uusi asia, mutta herätti taas ajattelemaan. Mieheni selviytyminen on kiinni siitä, miten uudet kantasolut toimivat.

Mieheni on voinut kaiken kaikkiaan todella hyvin. Voi melkein sanoa, että päivä päivältä paremmin. Pahin vaiva on edelleen jalkapohjien ja kämmenpohjien kipu. Voi miten minä toivon, että se olisi käänteishyljintää. En tietysti miehelleni toivo kipuja, mutta jos niistä nyt pitää kärsiä, niin toivon sen olevan edes merkki kantasolujen aktiivisesta toiminnasta. Ainakin se alkoi vasta kotiutuessa, joten kaiken järjen mukaan sytostaattien sivuvaikutukset olisivat alkaneet aiemmin. Kuten aiemmin todettu, järjellä ei ole ollut tämän sairauden kanssa mitään tekemistä tokikaan.

Meillä on ollut ihana viikonloppu. Olen tehnyt pihatöitä, ja mieheni on korjannut traktoria. Elämä on ihan kuin ennen. Puuhaillaan yhdessä ja erikseen kaikenlaista, ja suunnitellaan kesän ajoneuvo- ja pihaprojekteja. Takaraivossa on koko ajan ajatus, että ainut asia mitä haluan, on nämä hetket. Haluan vain näitä hetkiä lisää.

Haluan normaalin kesän, kun vietetään paljon aikaa pihalla. Haluan käydä festareilla, grillailla terassilla ja lämmittää paljua. En jaksaisi taas yhtä kesää, kun joutuu murehtimaan jatkuvasti mieheni luuytimen toimintaa. Tiedän, että sitä aina vähän murehtii, mutta jos saataisiin tästä ensimmäisestä luuydinnäytteestä hyviä uutisia, jaksaisin paljon paremmin. Ansaittaisiin viime kesän jälkeen, kun koko karmeus alkoi paljastua, vähän vapautta.

Tiedän, että siellä ruutujen takana on paljon ihmisiä seuraamassa tarinaamme. Nyt pyydänkin, että jos on joku ylempi voima, johon uskot, muistaisit meitä rukouksissa ja manifesteissä. Niin kovasti haluaisin, että tästä painajaidesta voisi vain herätä ja todeta, että me selvisimme.