Kohtuus kaikessa, paitsi elämässä

Tuntuu, että maailmassa on menossa todella outo ajanjakso. Aivan hirvittäviä taakkoja kasataan ihmisten harteille, vaikka sitä taakkaa on ollut ennestäänkin. Tuttavapiirissä riittää sairastumisia ja kuolemia – nuorien ihmisten. Maailmassa ylipäätään tapahtuu juuri nyt kamalia asioita. Ihmettelen, missä on kohtuus? Onko tässä elämässä jotain järkeä kaiken kaikkiaan? Tuntuu, että elämä on yksi epämääräinen kasa sattumia, joita ei pysty arvailemaan. Saatika hallitsemaan.

Meilläkin on suurta surua elämässä juuri nyt. Koimme viime viikolla suuren menetyksen, ja silti pitäisi jostain kaivaa voimia tähän leukemian kanssa takkuamiseen. Hoidot pyörivät, vaikka tällä hetkellä ne tuntuvat hyvin toissijaiselta. Ihmettelen ajoitusta. Miksi juuri nyt. MIKSI tämänkin täytyi tapahtua juuri nyt, kun muutenkin on ollut raskasta.

Olen ehkä joskus kuvitellut, että elämässä on jokin tasapaino. Jos tapahtuu jotain kamalaa, ennen pitkään täytyy tulla käänne parempaan. Juuri nyt uskoni tähän on pahoin katkolla. En edes muista, koska viimeksi oltaisiin saatu jotain hyviä uutisia. En odota niitä jatkossakaan, kun olemme joutuneet tälle hämmentävälle raiteelle elämässä, jossa on ihan normaalia ottaa vastaan kamalia uutisia viikosta toiseen.

Jos jotain positiivista, niin energiaa ei ole riittänyt ensi viikon luuydinnäytteen ja DLI-hoidon murehtimiseen. Minun on vain pakko työntää molemmat pois mielestäni, sillä resurssit omassa päässä ovat niin rajalliset. Aivan innolla odotan, kun seuraava viikko on minulla sitten talviloma. Kiipeilenkö seiniä pitkin tuloksia odottaessa, kun on vähemmän mahdollisuuksia ajatusten harhauttamiseen? Todennäköisesti.

Blogini on ollut yksi valitusvirsi viime aikoina, mutta ei oikein iloa ja huumoria juuri nyt irtoa. Tätä vuotta on mennyt vähän yli kuukausi, ja olen nyt jo valmis aikamatkaamaan johonkin noin 10 vuoden päähän. Tässä hetkessä eläminen ei oikein maistu.

Ilo on revittävä pienestä, ja tällä hetkellä se on minulle huominen UMK-finaali. Harmi, että tämä ilo kestää sen kaksi tuntia. Mutta edes jotain.