Mieheni pääsi viime viikolla pois sairaalasta ja näyttää siltä, että hän keuhkokuumeen saa selätettyä. Toipilaana edelleen, mutta ainakin kotona. Se on tärkeintä, enkä osaa tässä tilanteessa oikein muuta toivoa.
Mitään täysin virallista päätöstä leukemiahoitojen jatkamisesta en ole saanut, mutta pidän jatkoa melko epätodennäköisenä. Veriarvot ja näin ollen kroppa ei vaan kestä. Vielä ei ole tullut siirtoa palliatiiviseen hoitoon, mutta kyllähän se edessä on ennemmin tai myöhemmin. Toivoa ei kai saisi koskaan menettää, mutta olen täysin luovuttanut. Minkäänlaista taistelutahtoa ei vaan ole.
Olen tätä pelännyt 4,5 vuotta. Sitä, että kerrotaan, ettei toivoa ole. Nyt kun olen tilanteessa – keskellä pahinta painajaistani – olen vain täysin turta. En tunne mitään. Olen vaan ja valun päivästä toiseen. Koitan pitää kaiken kasassa. On tässä monet itkut itketty, vaikeita keskusteluja käyty ja ahdistuttukin, mutta pääasiallinen olotila on turta. Tiedän, mitä on edessä. Tiedostan sen, mutta en ehkä vaan pysty sisäistämään täysin. Eihän tätä tilannetta vaan voi uskoa todeksi. Olen 34 vuotta. Ei minun kuuluisi tätä tilannetta käydä läpi.
Tiedän, että edessäni on elämäni raskaimmat ajat. Joudun katsomaan vierestä, kun elämäni tärkein ihminen kuihtuu pois. Joudun 10 vuoden jälkeen opettelemaan elämään yksin ja miettimään, mitä olen puolikkaana ihmisenä. Kaikki tämä tuntuu pelottavalta ja ylitse pääsemättömältä. Ehkä siksi en vaan tunne mitään. En vain pysty tai halua käsittää tätä tilannetta. Mieleni kai koittaa suojella. Hyvähän se tietysti on, mutta en tunne myöskään iloa. Jokaista vähänkin hyvää hetkeä seuraa suru ja haikeus.
En tiedä, onko yhteistä aikaa päiviä, viikkoja vai kuukausia, enkä tiedä, miten niitä kuuluisi viettää. Pitäisikö vain olla ja odottaa, vai pitäisikö minun aktiivisesti yrittää helpottaa mieheni olotilaa? Ei kukaan kerro. Tilanne on tietysti meille molemmille järkyttävä ja pelottava. Vaikka tätä kuinka päin kääntäisi, ei mikään poista sitä tosiasiaa, että tämä kaikki tuntuu absurdilta ja ennen kaikkea epäreilulta. Ei tämän vaan kuulunut mennä näin. Meidän elämämme piti mennä aivan toisin.
Kiitos kaikista ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Olen kaikki lukenut, ei ole vain voimia vastata pidemmin.
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 
Olen niin pahoillani… Toivon teille vielä monia monia hyviä hetkiä ❤
TykkääTykkää
Kiitos ❤
TykkääTykkää
Hiljaiseksi vetää lukijan. Jos olisi tarjota jotain konkreettista, mutta kun ei ole, on vain nämä sanat.. Ja sanatkin loppuvat. Voin silti lähettää myötätuntoisen ajatukseni..
TykkääTykkää
Kiitos ❤
TykkääTykkää
Jos voisin, tulisin ja halaisin lujaa. Mulla valitettavasti on kokemusta tilanteestanne, mutta en minä tai kukaan muu voi kertoa kuinka teidän kuuluu tehdä ja tuntea, Meillä sairastaminen kesti vain reilun vuoden, en osaa edes samaistua tilanteeseen jossa olet viime vuodet joutunut olemaan. Hoidon päättyminen aiheuttaa shokin, vaikka kuinka siihen olisi valmistautunut. Turtumus, viha, suru, raivo, rakkaus ja epätoivo vuorottelevat ja sellaisella voimalla ettei ikinä usko selviänsä niistä tunteista. Puhukaa, itkekää ja naurakaa keskenänne, ystävien ja ammattilaisten kanssa. Jossain vaiheessa, ehkä vasta pitkänkin ajan päästä, sitä huomaa ettei enää ikävöi sitä mitä tulevaisuudelta menetti, vaan on kiitollinen siitä mitä on ollut. Hurjasti voimia ja rakkautta teille molemmille.
TykkääTykkää
Kiitos ❤
TykkääTykkää
Olen todella pahoillani puolestanne. Mikään ei lohduta. Sanoja ei ole. Jokainen päivä on tärkeä, ja myöhemmin muistot kantavat. 🙏🏻
TykkääTykkää
Kiitos ❤
TykkääTykkää
voimahaleja sinulle, ja jos vaan jaksat ja onnistuu, niin jutelkaa, huumorilla tai vakavasti, miten teille vaan sopii, jotenkin se auttoi ainakin minua sitten jälkeenkin päin , elämässä eteenpäin
TykkääTykkää
Kiitos ❤
TykkääTykkää
Olen pahoillani puolestanne. Mieli lukkiutuu, kun on liian paljon liian pian – kaikkea kaaosta ja synkkää. Ei tarvitse jaksaa, anna vain olla. Säästöliekillä. Pystytkö nukkumaan?
TykkääTykkää
Kiitos ❤ Onneksi minulla on toimiva unilääkitys, niin niillä saan nukuttua 🙂
TykkääTykkää
❤️
TykkääTykkää
❤
TykkääTykkää
kyyneleet valuu ku tämmöstä blogia lukee. Tsemppiä teille molemmille. ❤️
TykkääTykkää
Kiitos ❤
TykkääTykkää