Minun Plan B ja onko sitä?

Kaipaan toisinaan vanhaa itseäni, joka sokeasti uskoi siihen, että elämää voi suunnitella. Löydän elämäni miehen, saan vakityöpaikan, hankimme perheen ja elämme onnellisena elämämme loppuun asti. Minun Plan A. Jotkut ihmiset pystyvät hämmentävän pitkään elämään sillä asenteella, että elämä on sitä, mitä siitä itse tekee. Varmasti osittain onkin, mutta nämä ihmiset eivät ole joutuneet kokemaan sitä,Jatka lukemista ”Minun Plan B ja onko sitä?”

Kohti uutta vuotta ja uusia syöpähoitoja

Joulu meni sitten loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka etukäteen pelkäsin, että se menisi vain murehtiessa. Pystyttiin kumpikin aika hyvin sulkemaan surut mielestä, enkä jaksanut mahdollista viimeistä yhteistä joulua paljoa märehtiä. Mistäpä tuota tietää. Jostain syystä uusivuosi tuntui vaikeammalta. Tiedättehän, kun kaikki somet täyttyy muistelmista ja oivalluksista menneestä vuodesta. Vaikka olisi ollut vaikeuksia, voi ne jättääJatka lukemista ”Kohti uutta vuotta ja uusia syöpähoitoja”

Meidän ei tarvi viettää joulua

En ole tänä vuonna sietänyt yhtäkään joululaulua korvissani. Joulunilo ei tällä kertaa tunnu aukeavan minulle. Ei sitten yhtään. Meillä ei ole yhtäkään joulukoristetta, ja ainut soittolistalleni edes etäisesti jouluun viittaava laulu on tämä: Tänä vuonna on luntaJa naapurista kuuluu ku lauletaanSä oot siinä ikkunallaKyyneleet sun poskilla vierii vaan Meidän ei tarvi viettää jouluaEikä nyt tarviJatka lukemista ”Meidän ei tarvi viettää joulua”

TB: Saisiko tästä painajaisesta jo herätä?

Tämä blogi on kirjoitettu heinäkuussa – ajankohtaisesta tilanteestamme olen kirjoittanut edellisessä blogissa. En halunnut tätä aikoinaan julkistaa, koska päätimme, ettemme vielä varsin epävarmassa tilanteessa halunneet huolestuttaa lähipiiriä. Kirjoitus on siis tehty omaa oloani helpottaakseni ja jätetty luonnoksiin. Halusin kuitenkin tämän julkistaa, koska vaikkei teksti ole enää ajankohtainen, ovat tuntemukset edelleen hyvin samanlaiset. Vielä viime viikollaJatka lukemista ”TB: Saisiko tästä painajaisesta jo herätä?”

Leukemia tekee paluutaan – taas mennään saakeli

En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan. Ensin syynä oli se, että kaikki on niin hyvin, etten juurikaan ole ajatellut koko leukemiaa. Sitten se, etten pystynyt ajattelemaan mitään muuta, mutta emme halunneet uskoa vääjäämätöntä ja näin huolestuttaa läheisiämme. Käänne tapahtui kesällä, ja halusin aivan viime hetkeen uskoa olevan virhe. Mieheni luuydinnäytteissä on jälleen jäännöstautia näkyvissä. KierrosJatka lukemista ”Leukemia tekee paluutaan – taas mennään saakeli”

Olen kuin lääkäri: kaikki on hyvin, kun mitään ei kuulu

Aivan järkytyin, kun huomasin viimeisestä kirjoituksesta kuluneen 1,5 kuukautta. Jotenkin kuvittelin, että aikaa olisi mennyt muutama viikko. Hiljaisuudelleni ei ole mitään dramaattista syytä: muu elämä on vain pitänyt niin kiireisenä. Kun leukemia vierailee ajatuksissani, pyyhin sen vain mahdollisimman nopeasti pois mielestäni ja keskityn kaikkeen muuhun. Jos vähänkään annan ahdistaville ajatuksille valtaa, ne vievät niin mukanaan.Jatka lukemista ”Olen kuin lääkäri: kaikki on hyvin, kun mitään ei kuulu”