Syövän vaikutus talouteen – paljonko sairastaminen maksoi?

Aivan aluksi haluan sanoa, että tiedän olevani etuoikeutettu. Suomessa on todella halpaa sairastaa verrattuna moneen muuhun maahan. Täällä jokainen saa hoitoa tasa-arvoisesti riippumatta pankkitilin saldosta tai tittelistä. Olen todella kiitollinen, että mieheni on saanut parasta mahdollista hoitoa, eikä se ole jäänyt rahasta kiinni. Mutta haluan silti tuoda esiin sen, ettei syövän sairastaminen Suomessakaan ole ilmaista, ja hetkellisesti se keikauttaa talouden. Ennen mieheni sairastumista mielikuvani taisi olla luokkaa, että kaikki sairastaminen on joko ilmaista tai todella halpaa. Tämä mielikuvahan on tietysti väärä, mutta annettakoon se minulle anteeksi: ennemmin minulla ei ollut mitään kokemusta vakavista sairauksista ja niiden hoidosta.

Tässä Ylen jutussa kerrotaan tarkemmin maksukattokäytännöistä. Hoidosta, lääkkeistä ja takseista maksetaan siis täysi hinta (tai hieman alennettu), kunnes maksukatto on käytetty. Tämän jälkeen esim. Kela-taksin käyttö ja poliklinikkamaksut ovat ilmaisia. Vuodeosastolla makoilu maksaa edelleen, mutta hieman vähemmän kuin ennen maksukaton täyttymistä. Lääkkeistä maksetaan pieni omavastuusumma joka kerta, mikäli ne kuuluvat korvattaviin lääkkeisiin. Lääkkeissähän esim. syöpälääkkeet korvataan 100 %:sesti. Mukava käänne tulee vaan siinä, että syöpähoidot usein aiheuttavat monenlaisia muita oireita, jotka eivät kuulu näihin täysin korvattaviin lääkkeisiin. Maksukatto on käytössä kalenterivuosittain.

Breaking Bad -sarja tuli vähän liian lähelle

Vain vähän ennen mieheni sairastumista saimme päätökseen ties kuinka monetta kertaa Breaking Bad -televisiosarjan. Tässä sarjassahan päähenkilö Walter White sairastuu keuhkosyöpään, ja alkaa valmistaa metamfetamiinia kattaakseen syöpähoidot ja jättääkseen perheelleen rahaa. Tuntuu naurettavalta, että niin vähän ennen katsoimme aiheeltaan tuollaisen sarjan. En mitenkään silloin pystynyt samaistumaan henkilöhahmojen ahdinkoon, mutta muistan miettineeni, että onneksi ei meille. Onneksi meille ei voisi tapahtua noin.

Kuten tiedätte, meille tapahtui noin: mieheni sairastui vakavasti. Meidän ei toki tarvinnut ruveta valmistamaan huumeita sairaalamaksuja kattaaksemme ja ylipäätään elämämme sisältää huomattavasti vähemmän väkivaltaa ja laittomuuksia. Ehkä oikeammin olisi sanottu, ettei meidän elämä sisällä lainkaan väkivaltaa tai laittomuuksia 🙂

Vaikka sarja on fiktiota, on siinä varmasti totuuden siemen. Yhdysvalloissa kaikki eivät saa hoitoa. Se, saako hoitoa vai ei, riippuu pankkitilin saldosta ja vakuutusyhtiöstä. Suomessa meiltä ei yhtä ainutta kertaa ole kysytty, onko meillä rahaa.

Syövän hinta

Kun epäily mieheni sairaudesta tuli ilmi, hänet vietiin heti TAYS:n hematologian vuodeosastolle. Siellä kuluikin sitten heti alkuun seitsemän viikkoa. Maksukatto tuli täyteen jo parissa viikossa, mutta ilmaista lystiä se ei silti ollut. Muistaakseni vuorokausi osastolla maksoi edelleen vajaa 20 €. Se kattaa toki aivan kaiken: vuodepaikan, ruuat, lääkkeet ja toimenpiteet. Sikäli summa on pieni, mutta 49 yötä tuli maksamaan lopulta n. 1600 €. Syksyn toinen osastojakso oli huomattavasti lyhyempi, joten osastomaksuja taisi kertyä syksyllä noin 2000 €. Tähän päälle minun kulkemiset Kurikka-Tampere-välillä ja yöpymiset potilashotellissa. Arvelisin, että syksyllä kaiken kaikkiaan sairauteen liittyviin asioihin kului lähemmäs 3000 €.

En ole vielä keksinyt, koska olisi ollut sopiva aika sairastua. Koronan aikaan se ei ainakaan ollut, mutta jos asiaan jotenkin voisi vaikuttaa, niin kannattaa sairastua alkuvuodesta. Maksukatot nimittäin nollaantuvat vuoden vaihteessa. Tästä syystä maksukaton kerryttäminen alkoi alusta, kun mieheni siirtyi TYKS:iin kantasolusiirtojaksolle.

Kantasolusiirtojakso oli meidän kohdalla n. 4 viikkoa. Jos oikein muistan, hinnaksi tuli n. 1300 €. Kun mieheni kotiutui, täytyi apteekista hakea jäätävä kasa lääkkeitä. Maksukatto tuli kerralla täytee, mutta silti niistä lääkkeistä maksettiin yli 500 €. Kela-taksin omavastuun kerryttäminen sujui nopeasti, sillä mieheni on kerran kuussa käynyt Turussa ja lisäksi Seinäjoella ylläpitohoidoissa. Mutta ennen vapaakorttia taksimaksuja ehti silti kertyä. Arvioisin, että tänä vuonna hoitoihin on mennyt n. 2000 €.

Syövän hinta meidän kohdalla on siis ollut n. 5000 €. Olisikin mielenkiintoista tietää, paljonko yhteiskunta on maksanut siitä, että mieheni tuli terveeksi. Mitä olen kuullut ja lukenut, niin jotkut lääkkeet ovat maksaneet 10 000 € / kpl, joten jossain muussa maassa emme tuolla 5000 €:lla olisi saaneet edes lääkitystä. Nyt olemme saaneet yhteensä neljä sytostaattijaksoa, kantasolusiirron, aivan järjettömän kasan lääkkeitä ja ylläpitohoidon.

Syöpähoitojen maksaminen

Tuo 5000 € on vähän, kun miettii, mitä sillä olemme saaneet. Uuden mahdollisuuden elää. Mutta ei meillä tuota summaa ollut takataskussa. Olimme kaksi vuotta sitten menneet naimisiin ja kolme vuotta aikaisemmin ostaneet omakotitalon ja remontoineet sitä. Kaikki ylimääräinen on käytetty näihin kahteen asiaan. Jouduimme ilman muuta miettimään, mistä revimme rahat tähän kaikkeen. Sairaslomaraha on tietysti myös pienempi kuin palkkatyöstä saatu raha on, joten arkielämään liittyviä maksuja on joutunut myös uudelleenjärjestelemään. Omakotitaloon liittyvät laskut kun eivät katkea, vaikka tilanne olisi mikä. Onneksi pankin kanssa aina pystyy neuvottelemaan, joten lainan lyhennykset saimme hoitojen ajaksi tauolle.

Ilman perhettä ja ystäviä olisimme olleet pahemmassa pulassa. En valita, sillä tiedän, ettei kaikilla ole tukiverkostoa, joka voisi auttaa sairaala- ja lääkemaksuissa. Äitini on auttanut valtavasti laskujen kanssa. En myöskään ikinä unohda, kun yksi hyvä ystävämme oli kaveriporukassamme järjestänyt rahankeräyksen, jolla saimme ensimmäisen sairaalajakson maksuun. Kiitollisuus meidän lähipiiristä on ollut suurta viimeisen vuoden aikana. Hätätapauksessa tietysti apua olisi varmaan saanut sosiaalitoimistolta, vaikkakin työssäkäyvänä se olisi ollut epätodennäköistä. Moniin laskuihin on myös neuvoteltavissa maksuaikaa tai osamaksusopimusta. Näin teimme kantasolusiirtojakson maksujen suhteen.

Kiitollisia saamme olla. Meillä on tukiverkosto kunnossa, minä jaksoin koko ajan käydä töissä ja asumme Suomessa. Mutta kyllä sairastuminen hetkellisesti hankaloitti taloudellista tilannetta. Liikaa en ole joutunut rahaa murehtimaan tänä aikana, mikä on ollut onni. En tiedä, kuinka taloudesta murehtiminen olisi aiheuttanut muutenkin repalaiseen mielenterveyteeni. Ei varmasti ainakaan positiivisesti.