Miten suhtautua syöpäsairaan läheiseen?

Välillä itseänikin ärsyttää, kuinka hankala ihminen olen tällä hetkellä. Toisaalta ihmettelen, miksi tuen saaminen tähän elämäntilanteeseen on niin vaikeaa ja toisaalta jos joku yrittää, jätän vastaamatta. Fakta taitaa olla se, että syöpään on edelleen ihmisten vaikea suhtautua. Siksi ajattelenkin koota ajatuksiani siitä, millaista tukea kaipaisin muilta.

1. Pidä yhteyttä
   • Aina ei jaksa vastata tai kertoa kovin seikkaperäisesti, mutta kyllä jokainen viesti ja yhteydenotto silti tuntuu hyvältä. Jos vastausta ei kuulu, yritä parin viikon päästä uudelleen. Tee selväksi, ettet ole unohtanut toista.
2. Kuuntele, mutta älä painosta
   • Jos läheisen tekee mieli puhua, kuuntele. Ei tarvitse osata sanoa mitään, koska luultavasti ei ole olemassa mitään lausetta, mikä merkittävästi helpottaisi oloa. Jos toinen ei halua puhua asiasta, älä pakota.
3. Pyydä mukaan
   • Vaikka vaikeiden aikojen keskellä ensimmäisenä ei ole mielessä biletys, niin silti tuntuu todella pahalta huomata, ettei enää edes pyydetä mukaan. Luultavasti läheinen ei jaksa tai voi lähteä mihinkään, mutta aina voi edes kysyä. Eikä ikinä haittaa, jos hieman saa ajatuksia pois syövästä.
4. Älä valita pikkuasioista / hiero omaa onneasi
   • Tämä on ristiriitainen ohje, ja ehkä vähän liikaa vaadittu. Itse ainakin toivon, että minua edelleen pidetään ihmisenä, jolle voi puhua omista huolista, vaikka omassa elämässäni on paljon meneillään. Mutta juuri nyt vauvan huonounisuudesta valittaminen ei ole asia, jota pidän ongelmana. Aina jollakin on suuremmat ongelmat, eikä niitä kuulu vertailla, mutta mielummin valvoisin pienen lapsen vuoksi kuin kuolemanpelon. Vastavuoroisesti syöpäsairaan läheisen voi olla vaikea iloita toisen puolesta, kun oma elämä on ihan pysähdyksissä. Se ei tarkoita sitä, ettei onnellisista asioista voisi kertoa, mutta käyttäisin pelisilmää siinä, kuinka asiat ilmaisee.
5. Älä vertaile
   • Vanhan ihmisen luonnollinen sairastuminen ja kuolema ei ole sama asia kuin nuoren. Tottakai esimerkiksi isovanhemman menettäminen tuntuu pahalta, mutta se on elämän kiertokulkua. Älä väitä tietäväsi miltä toisesta tuntuu, jos joku vanhempi sukulaisesi on käynyt saman läpi. Sinä et tiedä. Älä myöskään syövästä puhuttaessa ensimmäisenä kerro kaikista tutuista ja sukulaisista, jotka ovat tautiin kuolleet. Läheinen varmasti tietää riskit – siitä ei tarvitse muistuttaa.
6. Kohtele normaalisti
   • Älä päätä toisen puolesta, miten hänen kuuluu käyttäytyä. Älä kyseenalaista toisen osaamista tai jaksamista. Hän kyllä kertoo sitten, jos joku on liikaa. Olen esimerkiksi hyvin kiitollinen siitä, että töissä minua kohdellaan normaalisti, eikä työtehtäviäni ole muutettu vedoten siihen, että ehkä minulla ei ole jaksamista. Minä kerron kyllä sitten, jos en jaksa. Vaikka elämäni on täyttynyt pitkälti syöpään liittyvistä asioista, olen silti paljon muutakin.
7. Koita saada ajatuksia muualle
   • Eniten kaipaan normaalia elämää ja naurua. Mikä tahansa, mikä muistuttaa normaalista, on ihanaa. En voi vaikuttaa läheiseni sairauden kulkuun, joten normaalien ja hauskojen asioiden tekeminen on itselleni kaikista parasta terapiaa. Itse en ainakaan jaksa kokoajan piehtaroida surussa (eikä se muuta tilannetta suuntaan tai toiseen), vaan koitan keskittyä parhaani mukaan muihin asioihin. Ystävät ovat tässä avainasemassa.
8. Älä valjasta läheistä lohduttajaksesi
   • Syöpä vetää hiljaiseksi. Se saa tuntua pahalta, vaikkei kyseessä olisikaan oma läheisesi. Tunteita ei tarvitse peitellä, mutta älä myöskään kaada omia pelkojasi ja ahdistustasi läheisen niskaan. Luultavasti hän ei omien murheiden lisäksi jaksa kantaa muidenkin murheita.
9. Älä sysää vastuuta ystävänäsi ammattiauttajalle
   • Monesti vaikeudet kuitataan sillä, että olisiko hyvä hankkia ammattiapua. Se on varmasti hyvä ratkaisu monessa tilanteessa, mutta ei poista ystävien tarvetta. Ammattilainen ei pidä sinulle seuraa, vie ajatuksiasi muualle tai auta sinua arjessa. Monesti se apu, jota eniten kaipaisi, on ihan arkista. Edellisen kantasolusiirron aikaan moni ystävä kävi tekemässä meidän lumityöt tai tarjoitui tekemään ruokaa. Se, että käy ammattilaisella juttelemassa, ei automaattisesti tarkoita sitä, että nyt kaikki on hyvin. Itselläni on kokemusta parista psykiatrisesta sairaanhoitajasta, eikä heille jutteleminen ole tuonut oikeastaan mitään ratkaisua tilanteeseemme. Suurempaa hyötyä olen saanut ystäviltä.
10. Jätä kliseet pois. Älä ainakaan käytä näitä:
    • Kaikella on tarkoitus. Koska ei ole. Sillä tuskan, pelon ja ahdistuksen määrällä ei ole mitään tarkoitusta. Mikään, mitä tulevaisuudessa voisi tulla eteen, ei tee tyhjäksi sairastumisesta aiheutuvaa tuskaa.
    • Jokaiselle annetaan niin paljon kuin jaksaa kantaa. Pitäisikö tämän olla lohduttavaa? Että omalla vahvuudellani olen ansainnut vaikeudet elämääni? Ja mitä sitten tapahtuu, kun ei enää jaksakaan kantaa? Annetaanko sairauden edessä ylipäätään jotain vaihtoehtoja?
    • Mä en kyllä tajua miten sä oot noin vahva. Kts. edellinen kohta. Mikä se toinen vaihtoehto on?
    • Se mikä ei tapa, vahvistaa. Koska ei vahvista. Tekee vain heikommaksi jaksaa yhtään mitään tällaisia muka lohduttavia lauseita.