Kaikki toivo vuoteen 2024

Joulu ja välipäivien loma tekivät hyvää. Tuntuu silti helpottavalta, että se on nyt ohi. Aika, joka on ahdettu niin täyteen odotuksia. Vähitellen kaikki palailevat omaan tylsään arkeensa.

Jälleen some täyttyy vuoden 2022 muisteluista ja ensi vuoden suunnitelmista. Itse olen valmis luopumaan vuodesta 2022, mutta suosiolla skippaisin saman tien vuoden 2023. Tiedän, että ensi vuodesta tulee raskas – vaikka miten toivoisinkin toisenlaista vuotta.

Meillä on edelleen kantasolujen luovuttaja etsinnässä. Jossain päin Ruotsia ja Hollantia kaksi miestä käyvät tutkimuksissa näinä viikkoina. Yksi saksalainen ehdokas jo hylättiin, sillä hän oli pienikokoisempi kuin mieheni, eikö hän ole lapsena sairastanut sytamegalovirusta. Sytamegalovirus on joku ihan perustauti, jonka suurin osa sairastaa lapsena. Perusterveelle vaaraton, mutta siirtopotilaille hengenvaarallinen. Tähän syötiin pitkään siirron jälkeen estolääkitystä, sillä pahimmassa tapauksessa siirre voi lakata toimimasta viruksen vuoksi. Mieheni veljineen ovat viruksen joskus sairastaneet, joten uuden luovuttajan pitäisi myös olla taudin sairastanut. Oppipahan taas uutta.

Lähetän Hollantiin ja Ruotsiin tällä hetkellä paljon rukouksia, toiveita ja hyviä ajatuksia. Rukoilen jotain korkeampaa voimaa, että jompikumpi heistä olisi mieheni pelastaja.

Jouluverhoja vaihtaessani mietin, millainen mahtaa olla elämäntilanteeni, kun niitä seuraavan kerran ripustan. Asunko täällä? Vietämmekö yhdeksättä yhteistä joulua perinteisin menoin? Onko kaikki silloin hyvin?

Ajattelin nyt hieman manifestoida, mitä toivon ensi vuodelta. Tiedättehän – toiveet ja tavoitteet pitää kirjata ylös, jotta ne toteutuvat. Sanotaanko näin, että kyllä tässä pitää kaikki keinot ottaa käyttöön, vaikkei syöpä ole paljon minun haaveistani tai tavoitteitani kuunnellut tähänkään asti. Mutta jos jonkun toiveen saa esittää:

  • Mieheni saa uudet kantasolut, jotka parantavat hänet pysyvästi.
  • Saan oman hyvinvointini paremmalle tolalle. Tällä hetkellä kärsin univaikeuksista, joten liikunta ei maistu ja herkut sitten maistuvat vähän liiankin kanssa. Kutsutaan myös nimellä tunnesyöminen.
  • Toivon työkuviodeni säilyvän tällaisenaan. Hyvä työpaikka ja tukeva ilmapiiri ovat olleet korvaamattomia.
  • Ilmeisesti manifestoidessa saa manifestoida jonkin sortin ihmeitäkin? Siinä tapuksessa toivon, että vuosi 2023 tekee meistä vanhempia.
  • Ihmeeksi luokiteltava toive, hieman maallisempi sellainen: kylpyhuoneremontti.
  • Pieniä ekstroja: ulkomaanmatka ja festarit kesällä.

Faktahan on se, että tuo ensimmäinen on ainut, jolla on oikeasti merkitystä. Mikään noista jälkimmäisistä ei nimittäin tapahdu ilman ensimmäistä. Ja oikeasti pärjään ilman mitään muuta. Kunhan vain vuosi 2023 on se, kun mieheni parantuu pysyvästi tästä paskamaisesta taudista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: