Kantasolurekisteri – luovuttajan etsintä

Kantasolurekisteri on tänä syksynä tullut tutummaksi. Mieheni edellisessä kantasolusiirrossa luovuttajana oli hänen veljensä, mutta nyt joudutaan turvautumaan kantasolurekisteriin. Leukemiasolut ovat kehittäneet tavan ohittaa uuden immuunipuolustuksen, joten nyt olisi enemmän hyötyä siitä, että löydettäisiin hieman erilainen luovuttaja. Tavoitteena olisi saada sopivasti aikaan käänteishyljintää, muttei kuitenkaan liikaa. Melkoista tasapainottelua siis.

Mieheni ja hänen veljensä kudostyyppi oli niin samanlainen kuin kahdella ihmisellä voi olla (pois lukien identtiset kaksoset). Edellisessä siirrossa vältyimmekin vakavalta käänteishyljinnältä. Nyt tarvittaisiin 10/10 luovuttaja, jotta eroa olisi sopivasti. Tällaisen 10/10 luovuttajan kudostyyppi on pitkälti samanlainen, mutta joitain pieniä eroavaisuuksia löytyy. Tällöin uudet solut pysyisivät sopivan aktiivisina tautisolujen tuhoamisessa, mutta eivät hyökkäisi terveiden solujen kimppuun liiassa määrin. Nyt valitettavasti on löytynyt vain 9/10 luovuttajia.

Vaihtoehtoja ei vain ole. Tämän viikon kontrollissa lääkäri selitti, että käänteishyljintä on kuitenkin sellainen asia, jota pystytään pitkälti hoitamaan. Leukemiaan ei ole olemassa muita hoitomuotoja, joilla pystyttäisiin parantamaan pysyvästi (riippuen tietysti leukemiasta, mutta meidän tapauksessamme näin).

Voisitko sinä pelastaa minun mieheni? Tai jonkun muun puolison, lapsen tai vanhemman? Liity kantasolurekisteriin! Kantasolurekisteristä löytyy hyvin tietoa täältä. Pääset sivulla myös testaamaan, voitko liittyä kantasolurekisteriin.

>> TESTAA SOVITKO LUOVUTTAJAKSI <<

Tämän hetken suunnitelmat

Kantasolurekisteristä tippuu tietoa aika hitaanlaisesti, mutta lääkärin mukaan nyt on laitettu pyyntö kolmen luovuttajan tarkemmasta tutkimisesta. Toiveena on, että joku heistä olisi riittävän sopiva miehelleni kudostyypiltään. Jos asiat saadaan sutjakkaasti etenemään, voisi kantasolusiirto olla helmikuussa. Tuo lienee aika positiivinen arvio, mitä tulee kantasolurekisterin jouhevuuteen tai terveydenhuoltomme tilaan. Lääkäri kuitenkin sanoi, että vielä tässä vaiheessa kuukaudella suuntaan tai toiseen ei ole merkitystä.

Meillä oli älyttömän hyvä lääkäri, joka sai ainakin minun päässäni risteileviin kysymyksiin jonkinlaisia vastauksia. Olen aina miettinyt mm. sitä, että miten luuydinnäytteellä voidaan todeta taudin tila, kun se otetaan vain yhdestä osaa luuta. Luuydintähän on ympäri kehoa. Hän sanoikin, ettei nykyajan testeillä sitä pystytäkään toteamaan. Testit ovat todella tarkkoja, muttei kuitenkaan tarpeeksi. Pieni määrä tautia voi hyvinkin piileksiä jossain näkymättömissä, vaikka tulokset olisivatki puhtaat. Hän sanoikin hyvin, etteivät he nosta lippua salkoon siinä vaiheessa, kun on saatu yksi puhdas tulos. Voi nimittäin hyvin olla, ettei pieneen luuydinnäytteeseen satu tautisoluja. Tämän vuoksi seurannat jatkuvat pitkään.

Lääkäri arvelee, että mieheni tapauksessa on kyse juuri siitä, että johonkin on jäänyt pieni määrä tautia. Se on onnistunut väistämään yli vuoden ajan näytteitä. On äärimmäisen epätodennäköistä, että kyseessä olisi uusi leukemiatyyppi. Mutta tämä asia tutkitaan kuitenkin nyt, ja ensi viikolla saamme tästäkin ilmeisesti lisää tietoa. Veriarvot ovat hyvällä mallilla valkosoluja lukuun ottamatta. Ne ovat edelleen alhaalla lääkityksestä johtuen. Luuydinnäytteen tulokset määrittävät tarkemmin, mihin suuntaan tässä mennään vielä ennen siirtoa. Tällä hetkellä suunnitelmana on jatkaa Venetoklaksi-lääkitystä sitten, kun veriarvot sen sallivat.

Joulumieli ei vaan meinaa juuri nyt löytyä. Ei sitten millään, vaikka koti on koristeltu, tortut leivottu ja lahjat hommattu. Koitan pyhien aikana repiä voiman rippeitä kasaan ensi vuotta varten. Hyvää uutta vuotta en odota – se tulee olemaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä kamala. Edellinen kantasolusiirtojakso ja siitä toipuminen on vähän liiankin tuoreessa muistissa. Tuntuu kuin vanhoja haavoja revittäisiin aukin.