Kirje sinulle, kantasolujen luovuttaja

Olen miettinyt sinua paljon. Kuka sinä olet ja mitä sinä teet juuri nyt.

Tällä viikolla olen miettinyt, että olet varmaan saanut ensimmäiset pistokset vatsaasi, joilla kantasolut saadaan nousemaan luuytimestä verenkiertoon. Toivon, ettei se aiheuta sinulle kipua.

Tiedän sinun olevan 23-vuotias hollantilainen mies. Mitään muuta en tiedä, mutta olen kuvitellut. Oletkohan työelämässä vai opiskelija? Seuraatko intohimolla jalkapalloa, kuten moni hollantilainen? Minä en seuraa, mutta lupaan kannustaa jatkossa aina Hollantia. Jos se sattumalta olisi sinun juttusi. Mielessäni vähän naureskelen, sillä toinen vaihtoehto kantasolujen luovuttajaksi oli ruotsalainen mies. Tämä lupaus olisi ollut todella vaikea antaa Ruotsin jääkiekkojoukkueelle. Hyvä näin 😀

Mietin, miten olet päätynyt kantasolurekisteriin. Onko joku lehtijuttu saanut sinut liittymään tai oletko esimerkiksi käynyt luovuttamassa verta ja liittynyt samalla myös kantasolurekisteriin? Eipä sillä sinänsä ole väliä. Tärkeintä on se, että liityit. Sillä mieheni elämä ja meidän yhteinen tulevaisuus on sinun käsissäsi.

Olen rukoillut puolestasi. Ettet viime hetkellä peruisi. Että pysyisit terveenä. Olen pyytänyt, että kaikki toiveesi tulisivat todeksi. Olivat ne sitten perhe, matkustaminen, rikkaus tai mieletön ura. Sinä ansaitsisit kaiken, mitä toivot.

Sinä et tunne meitä tai miestäni. Ehkä tiedät, että hän on hieman päälle kolmikymppinen suomalaismies, mutta et silti tunne. Kaikki tämä voi tuntua utopistiselta – että olet oikeasti pelastamassa jonkun henkeä. Sitä tämä kaikki meillekin on, mutta se on totta. Sinun tekosi on meidän viimeinen vaihtoehtomme.

Toivon, että kiitollisuutemme tavoittaa sinut aina silloin, kun sinulla on vaikeaa. Emme voi kiittää sinua suoraan, mutta toivon sinun tuntevan sen. Haluan sinun aina muistavan sen, että sinä olet joskus pelastanut tuntemattoman ihmisen hengen. Tai ainakin tehnyt kaikkesi sen eteen.

Osa sinua lentää pian Hollannista Suomeen. Tuntuu varmasti hullulta ajatella, että kohta Suomessa katuja askelee joku mies, jolla on sinun veresi. Hänessä virtaa sinun ja sinun kansasi veri. Tämä kaikki tuntuu meistäkin aivan scifi-elokuvalta. Onneksi lääketiede on niin ihmeellistä, että tämä on mahdollista.

Olen käynyt kaksi kertaa maassasi. Lukioikäisenä olin muutaman viikon nuorisovaihdossa ja myöhemmin vierailin ystäväni vaihtojakson aikana siellä. Pidän maastasi todella paljon. Siellä on hyvä tunnelma, hauskan kuuloinen kieli ja mukavia ihmisiä. Sanoin jo miehelleni, että vielä joku päivä tulemme yhdessä sinne. Kierretään kaikki turistimestat ja ostetaan omat puukengät. Aivan kuten kaikki muutkin turistit.

Kiitos ei tunnu tarpeeksi isolta sanalta. Ei mikään pysty kuvaamaan sitä, miltä tämä kolmas mahdollisuus elämään tuntuu. Mutta silti – kiitos, että lähdit tähän. Tulen aina toivomaan, että kaikki unelmasi kävisivät toteen.