Kyllähän se niin oli, että viikko 1 oli alkusoittoa. Viikko 2 nimittäin palautti maan päälle ja lujaa. Kivut ja väsymys ovat lisääntyneet käytännössä päivä päivältä. Viikko kaksi oli myös se viikko, kun miehelleni tiputettiin uudet kantasolut.
Kantasolusiirto hetki hetkeltä
Edellisellä reissulla en päässyt itse näkemään kantasolusiirtoa, joten nyt kun se oli mahdollista, halusin olla paikan päällä.
Menin hyvissä ajoin sairaalaa. Meitä molempia taisi jännittää, vaikka tiesimme kyllä, että itse siirto on helppo osuus tällä reissulla. Minä murehdin jo päiviä ennen lähinnä sitä, että mitä jos siirteelle tapahtuu jotain. Voiko se mennä esimerkiksi pilalle? Voidaanko se hukata? Mitä jos luovuttajaan iskee kevätflunssa? Säpsähdin aina, kun ovi kävi. Mietin, että nyt joku tulee ilmoittamaan, ettei siirtoa jostain syystä voidakaan tehdä.
Mieheni kytkettiin sydänmonitoriin ja häneltä otettiin verenpaineet. Sitten saapui lääkäri pienen, oranssinpunaisen pussukan kanssa huoneeseen. Tuo pussi oli yöllä lennätetty Hollannista. Joku oli varta vasten tuon pussin takia noussut lentokoneeseen ja ajellut taksilla Helsinki-Vantaalta. Siihen nähden se pussi oli todella vaatimattoman näköinen. Lääkäri kertoi sen sisältävän miljoonia kantasoluja. Minulle se sisälsi pussillisen toivoa.
Kantasolut valutettiin miehelleni keskuslaskimokatetrin kautta. Tiputus kesti noin 20 minuuttia, jonka jälkeen hoitaja seurasi mieheni vointia vartin. Siinä se. Kaikki ne unettomat yöt, tutkimukset, odottaminen, pelot. 20 minuuttia ja se oli ohi. Siihen nähden, että tästä on puhuttu lokakuusta lähtien, tuntui vähän antikliimaksilta.
Olo oli kuitenkin jokseenkin juhlallinen, vaikka tiesimme kumpikin, että tästä se riemu vasta alkaa. Edessä siintää kaikista rankimmat viikot, eikä kaikelle pelolle taida olla mitään päättymispäivää. Menee pitkään, ennen kuin tiedämme, oliko tästä siirrosta hyötyä. Näillä kokemuksilla elämään on jotenkin todella vaikeaa luottaa.
Kantasolusiirron viikko 2
Lääkäri kertoi, että noin vuorokauden jälkeen voi tulla reaktioita siirteestä sen sisältämien valkosolujen vuoksi. Tämä saattaisi näyttäytyä esimerkiksi kuumeiluna, ihottumana tai vatsavaivoina. Näitä kutsutaan myös nimellä myrskyoireet. Myrskyjen vuoksi siirtopotilaat saavat vielä pari päivää siirron jälkeen jälkisytostaatit, jotta oireet helpottaisivat. Mieheni kutsui näitä sytoja krapulasytoiksi, koska niistä tulee krapulainen olo.
Me säästyimme myrskyiltä, mutta muuten on sitten ollut jos jonkinlaista. Pahinta on jälleen limakalvojen rikkoutuminen, joka aiheuttaa aivan äärimmäistä kipua. Tähän ei ole helpotusta näkyvissä, sillä usein tämä vaiva parantuu vasta sitten, kun valkosolut heräilevät ehkä viikon-parin päästä. Pitkiä päiviä edessä…
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 