Mikään määrä ahdistusta ei muuta lopputulosta

Seuraava kontrolli lähestyy kovaa vauhtia, ja tuota otsikon lausetta olen hokenut päälleni aika paljon viime aikoina. Tällä kertaa otetaan luuydinnäyte, mikä on ahdistanut todella paljon. Siitä alkaa pitkä ja kammottava tulosten odottaminen, enkä tiedä, miten siitä taas selviää. Saatika sitten siitä hetkestä, kun lääkäri soittaa lopulta tuloksista, ja koko kropasta lähtee tunto. Sopivasti minulla onJatka lukemista ”Mikään määrä ahdistusta ei muuta lopputulosta”

Käänteishyljintä tulee ja menee

Käänteishyljintä ei ollutkaan niin taputeltu juttu, kuin viime kirjoituksessani iloitsin. Käänteishyljintälääkitystä alettiin laskea viime viikon alkupuolella, ja viikonloppuna oltiinkin taas päivystyksessä. Tyypillistä syöpähoitoelämää. Olin lauantaina Provinssissa ystävieni kanssa. Olin onnellinen – oli ihanaa juhlia, tanssia ja nauttia musiikista. Tuntui, että aina välillä vartiksi pystyi unohtamaan koko leukemian ja kaikki tämän vuoden tapahtumat. Seuraavana aamuna hiemanJatka lukemista ”Käänteishyljintä tulee ja menee”