Seuraava kontrolli lähestyy kovaa vauhtia, ja tuota otsikon lausetta olen hokenut päälleni aika paljon viime aikoina. Tällä kertaa otetaan luuydinnäyte, mikä on ahdistanut todella paljon. Siitä alkaa pitkä ja kammottava tulosten odottaminen, enkä tiedä, miten siitä taas selviää. Saatika sitten siitä hetkestä, kun lääkäri soittaa lopulta tuloksista, ja koko kropasta lähtee tunto.
Sopivasti minulla on alkamassa kesäloma, joten itsensä kiireisenä pitämisessä on haastetta. Haluaisin vain nauttia kauan odotetusta lomasta, mutta pelkään niin paljon, että tämänkin loman leukemia pilaa. Se pilasi viime kesän kaksi lomapätkää. En tiedä, nostaako mieli traumoja pintaan kaiken muun lisäksi. Ainakin Asuntomessuilla kierrellessäni mieleeni tuli, kuinka ahdistuneena kuljin samaisessa tapahtumassa viime vuonna, kun koko meidän kohtalomme ratkaiseva luuydinnäyte siinsi seuraavalla viikolla.
Minä niin tarvitsisin loman, jolloin ei tarvitsisi murehtia. Loman lähestyessä sitä on ehkä itsekin ymmärtänyt, kuinka poikki olen. Tämä koko vuosi on ollut yksi iso painajainen. Olen pitkään painanut eteenpäin, enkä oikein itsekään tiedä, millä voimalla. En ole oikein edes ehtinyt saatika halunnut käsitellä tätä kaikkea, mitä tämän vuoden aikana on tapahtunut. On vaan helpompi pitää itsensä kiireisenä ja olla ajattelematta liikaa. Tästä vain aiheutuu se, että yhtäkkiä ahdistus tulee ja puskee kaiken läpi. Yritän järjellä ajatella, että näyte voi olla ihan yhtä hyvin puhdas, eikä tällä hetkellä mikään viittaa siihen pahimpaan lopputulokseen.
Ansaitsisimme niin kovasti tauon. Tauon lääkäreistä, sairaaloista ja leukemiasta. Tämä sairaus on vienyt meiltä niin paljon. Olemme olleet tässä välitilassa jo kohta kolme vuotta, eikä täältä ilmeisesti pääse liikkumaan mihinkään vielä hetkeen. On paljon asioita, joita leukemia on muuttanut lopullisesti, kuten mahdollisuuden perheeseen. En edes mene tähän aiheeseen enempää, sillä sen avaaminen tuntuu tällä hetkellä liian vaikealta.
Tiedän, että toivomus rentouttavasta kesälomasta kuulostaa pieneltä ja ehkä hieman pinnalliselta, mutta minä todella tarvitsisin sen. Minulta on viety mahdollisuus moneen isoon unelmaan, joten oikein suuremmista asioista en osaa edes juuri nyt unelmoida. En tiedä, olisiko paremmin sanottu, etten uskalla. Pelottaa, että kaikki viedään taas kerran.
Kirjoitus ja mieli on vähän synkkä tällä hetkellä, vaikka kaiken kaikkiaan asiat ovat hyvällä tolalla. Mieheni käänteishyljintä on taas pysynyt kurissa, ja Vidazatkin rullailevat suunnitelmien mukaan tällä viikolla. Hän on voinut todella hyvin ja jaksanut puuhailla kaikenlaista kotona ja kavereiden kanssa. Kunpa vain saisimme hyviä uutisia ja voisimme jatkaa tasaista elämää. Ja kunpa lomalla edes hetkeksi saisi sen olotilan, että kaikki on hyvin.
Jälleen pyydän teiltä rukouksia, manifestointia tai mitä ikinä. Kaikki on tarpeen.
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 
Hannamari hei!
Istun keskellä järveä kajakissa ja pysähdyin katsomaan veden heijastuksia ja samalla luin kirjoituksesi.
Oli hyvä kuulla että miehesi voi nyt hyvin olisuhteisiin nähden. Mietin kuinka vaikea osa onkaan kokea vieressä läheisen sairautta ja toipumismatkaa. Vasta nyt kun kantasolusiirrostanu on liki 3 vuotta olen tajunnut kuinka vaikeaa tämä on ollut miehelleni ja aikuiselle tyttärelleni. Itse olin jotenkin toisissa maailmoissa saatuani yhtäkkiä leukemiadiagnoosin ilman sairaudentuntoa ja tuo vierauden tunne kesti koko hoitojen ajan. Ehkä se auttoi selviämään osaltaan.
Minäkin muuten sain Vidazaa puoli vuotta siirron jälkeen ja jäännöstauti nujerrettiin, joten tsemppiä teille!
Yhä käyn 3 kk välein luuydinnäytteissä mistä olen kiitollinen.
Mietin miten sinä saisit mielesi rauhoittumaan…?
Minä ja tyttreni otime vastaan syöpäyhdistyksen tarjoaman lyhytterapian joka todella auttoi meitä molempia. En oikein ollut asiasta inostunut, mutta tutui kuitenkin että paras ottaa apuvastaan kun sitä ammattilaiselta saa. Ja tosiaan se suttoi meitä molempia. Terapeutti oli syöpäpotilaisiin ja läheisiin erikoistunut Iris Pelkonen Helsingistä. Etänä keskustelut siis. Toimi hyvin. Hänellä on myös yksityisvastaanotto. Googlaa hänet jos tunnet tarvetta.
Onnellista heinäkuuta teille molemmille!
Elämän pieniä ja suuria ihmeitä!
T. Marja
TykkääTykkää
Kiitos Maria ❤️ sairastuneella ja läheisellä on varmasti aina omat ahdistuksensa, josta toinen ei paljoa ymmärrä. Ammattiapu varmasti tarpeen jossain vaiheessa kummallekin! Itse liitän tämän vahvasti tuohon luuydinnäytteeseen, toivon, että tämä tästä taas rauhottui.
TykkääTykkää