Joulukuulumiset

Blogissani ei pitkään aikaan ole ollut näin pitkää taukoa. Jos marraskuu mateli, on tämä joulukuu sen sijaan mennyt yhdessä hujauksessa. Mitään syytä hiljenemiselle ei ole, vaan kiirettä on piisannut niin töissä kuin vapaa-ajalla. Jouluakin olen koittanut tässä parhaani mukaan järjestellä, mutta tänä vuonna standardit kaiken kaikkiaan ovat aika alhaalla. En todellakaan ole löytänyt energiaa kaappien siivoamiselle tai joululeipomiselle. Ainoana toiveena olisi paljon lepoa ja perheen kanssa oleskelua. Ne riittäisivät vuoden 2023 päätteeksi.

Mieheni tilanne on ollut tasainen viime viikot. Hän on ollut energinen ja suhteellisen hyvinvoiva, mikä on ollut ihanaa. Olimme kontrollissa Turussa alkukuusta, ja jännitämme edelleen niiden tuloksia. Tulosten pitäisi olla valmiit tämän viikon lopulla, joten hyvinkin lähelle joulua päästään ennen kuin voi huokaista helpotuksesta. Minulla on ollut kyllä erikoisen rauhallinen olo viime aikoina. Ensimmäiset päivät luuydinnäytteen jälkeen ovat pahimpia, sillä yleensä huonot uutiset ovat tulleet pari päivää näytteen jälkeen. Nyt on mennyt jo parisen viikkoa, joten olen melko luottavainen, ettei alustavissa tuloksissa ole mitään häikkää. Tarkimmissa tuloksissa menee kaksi viikkoa, joten en vielä uskalla iloita.

Sen tiedon luimme eilen Kannasta, että DLI-hoitoa ei lähdetä toteuttamaan tällä erää. Perusteluna päätökselle oli käänteishyljintäreaktiot ja se, että jäännöstauti on ollut negatiivinen. DLI-hoito olisi siis ollut täysin ennaltaehkäisevää, joten käänteishyljintäriskiä ei lähdetä ottamaan. Toisaalta helpotus, toisaalta pettymys. En oikein osaa tässä vaiheessa sanoa muuta mietteistäni, kun sulattelen koko asiaa.

Lääkäri myös ensi kertaa mainitsi sanan ”vuosikontrolli”. Tuntuu aivan uskomattomalta, että siirrosta on jo yhdeksän kuukautta. Toisaalta ihmettelen, mihin tämä aika on mennyt, mutta toisaalta viime kevät kaikkine haasteineen tuntuu toiselta elämältä.

Toivon niin kovasti hyviä uutisia ja sitä, että saataisiin viettää huoleton joulu. Muistan elävästi viime joulun ja sen pelon, että onko 2022 viimeinen yhteinen joulumme. Kantasolujen luovuttajaa ei tuossa vaiheessa vielä ollut löytynyt, mutta se tiedettiin, että kantasolusiirto olisi pakko tehdä. Emme vuosi sitten edes osanneet arvailla, kuinka kaikki hoidot ja itse siirto tulisivat menemään, joten olo ei ollut mitenkään luottavainen. Mutta niin vain täällä olemme edelleen tänä jouluna. En usko, että kaiken jälkeen tulee enää joulua, jolloin en pelkäisi edes vähän tulevaa.

Kiitän aivan mielettömästi jokaista blogini lukijaa tästä vuodesta. Niin hienoa, että olette seuranneet meidän matkaamme läpi tämän erittäin sekavan ja raskaan vuoden. Kiitän kaikista rukouksista ja manifesteista, joita olette meille suoneet. Meitä saa edelleen muistaa. Kiitos myös ihan jokasesta viestistä ja kommentista – ne ovat lämmittäneet aivan mielettömästi mieltä. 

Vetäydyn nyt pienelle joulolomalle myös blogista, ja toivon palaavani seuraavan kerran vuoden 2024 alussa hyvien uutisten kera. Toivotankin aivan ihanaa joulua lukijoilleni, ja voimia jokaiselle, jolle joulu tuntuu syystä tai toisesta raskaalta. Parempaa uutta vuotta saa varmasti ainakin toivoa!

T: Hannamari & ”Mies” 😀