Olen päivittänyt tätä syöpäblogiani nyt 2,5 vuotta, ja olenkin paljon miettinyt tämän blogin merkitystä ja toisaalta myös tulevaisuutta. Blogi on muuttunut hirmuisesti sitä alkuperäisestä ajatuksesta, mikä minulla oli tämän blogin taustalla:
Tämä on oma terapiaprojektini – toivon, että asioiden jäsentäminen ja tuominen tekstimuotoon auttaa kaiken työstämisessä. Tulen teksteissäni kertomaan omista fiiliksistäni sairastumisen keskellä ja sen jälkeen, hoitojen etenemisestä sekä elämästä remissiossa.
Ensimmäisen kirjoituksen kokonaisuudessaan pääsee lukemaan täältä.
Ajattelin, että kokoan meidän kokemukset blogimuotoon ikään kuin ”muistoksi” siitä kamalasta ajasta, jota olimme eläneet. Toivoin, että joku samassa tilanteessa oleva voisi niistä hyötyä joskus. Kun päätin alkaa purkamaan tätä kaikkea, punnitsin Instagram-tilin ja blogin väliltä. Nykyäänhän monet tekevät tiettyihin sairauksiin keskittyviä Instagram-tilejä, kun taas blogit ovat ehkä vähän menneen talven lumia.
Päädyin blogiin paristakin eri syystä. Ensinnäkin ajattelin, että blogissa mieheni yksityisyys säilyisi paremmin, kun blogiin päädyttäisiin lähinnä Googlen kautta tiettyjä hakusanoja käyttämällä. Instagramissa taas postaukset päätyvät helpommin laajemmalle yleisölle, joilla ei ole aiheeseen kosketuspintaa. En tiedä, onko tämä ajatus oikeasti toteutunut, mutta pääasiassa olen tuntenut, että voin kirjoittaa blogin aihepiiriin sopivalle yleisölle. Tunsin itseni myös kirjoittajana: en ole mestari ilmaisemaan itseäni lyhyesti tai kuvilla. Lisäksi kuvat miehestäni sairaalassa/sairaana mahtuvat ehkä kahden käden sormin laskettavaksi, joten Instagramin kaltaiselle alustalle päivittäminen olisi voinut käydä vähän tylsähköksi.
Kun leukeamia uusiutui, kaikesta kamalasta tulikin taas todellisuutta. Tämä on viimeisen 1,5 vuoden aikana toiminut omana varaventtiilinä, jonne olen oksentanut ajatuksiani kaikesta leukemiaan liittyvästä. Välillä olen näpytellyt postauksia puhelimella sairaalahuoneesta mieheni nukkuessa – toisinaan taas tehnyt kattavia infopläjäyksiä taustatutkimuksineen kaikkineen.
En voi kuin kiittää itseäni, että tähän lähdin. Kuinka monta kertaa olen todennut, että olo on vähän kevyempi kirjoittamisen jälkeen. Ja kuinka paljon teitä siellä onkaan seuraamassa tätä matkaa, tsemppaamassa ja kommentoimassa! Tätä aloittaessa mietin, että jos 10 ihmistä blogiini eksyy, niin se on kiva homma. Teidän kommenttien lukeminen on tuonut aivan uuden näkökulman koko hommaan! On ollut kiva huomata, että näiden ajatuksien kanssa ei ole yksin. Ja kuinka paljon mieltä lämmittää se, että joku on kokenut hyötyneensä teksteistäni.
Toisesta kantasolusiirrosta on suunnilleen saman verran kuin ensimmäisestä oli blogini aloittamisen aikoihin. On ollut erikoista palata ensimmäisiin teksteihin, kun tilanne oman pään kanssa on aivan erilainen kuin perustamisen aikoihin. Ensimmäisen siirron jälkeen olin jo 9 kuukaudessa päässyt mielentilaan, että tämä leukemiahomma on nyt meidän osalta done. Nyt en vielä lähelläkään ole sitä mielentilaa, vaikka huomaan kyllä jotain edistystä tapahtuneen. Ja se edistys täällä blogin puolella näkyy tietynlaisena hiljaisuutena. Meillä on ollut niin tasaista viime aikoina, ettei ole mieli tehnyt miettiä leukemia-asioita. Ei ole mitään, mistä kirjoittaa, koska oikeastaan mitään ei tapahdu. Ja hyvä niin tietysti! Toivon, että elämä jatkuukin näin, mutta toki lähenevä kontrolli on taas hieman nostanut kierroksia. Kyllä te tiedätte.
Kauanko sinä ole ollut matkassa mukana? Mistä alun perin päädyit blogiini?
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 
Olen ollut mukana syksystä -22 lähtien. Löysin blogisi oman syöpädiagnoosin (eri syöpä) myötä. Niin paska sairaus mutta on ollut lohdullista lukea, että joku muukin on käynyt samoja ajatuksia läpi. Ja on ollut terapeuttista lukea niitä puolison ajatuksia, koska esim. miehet eivät niistä niin avaudu. Toivon, että pelot pikkuhiljaa vähenevät ja uskallatte edes vähän kurkistaa tulevaisuuteen. Ja nauttia tavallisesta arjesta, mikä on ihan parasta elämässä!
TykkääTykkää
Kiva kun oot ollut mukana ja että kirjoituksista on ollut hyötyä! Ja arki on todellakin parasta. ❤️ voimia sinnekin kovasti!
TykkääTykkää
Olen seurannut tarinaanne lähes alusta alkaen kun ystäväni sairastui leukemiaan ja etsin tuolloin tietoa tästä sairaudesta. Hän ei ole enää keskuudessamme, mutta peukut pystyssä ja toiveikkain mielin olen jäänyt seuraamaan teidän vaiheita. Toivottavasti saatte nauttia tasaisesta arjesta kyllästymiseen saakka 🙂 Tsemppiä jatkoonkin!
TykkääTykkää
Olen niin pahoillani ystävästäsi, on kyllä niin suoraan sanottuna paska tauti kyseessä. Kiva kun kuitenkin olet mukana!
TykkääTykkää
Minä löysin blogisi kaksi vuotta sitten, kun äitini sairastui leukemiaan ja etsin tietoa sairaudesta. Hän ei enää ole täällä, mutta jäin silti seuraamaan tarinaanne, koska aihe koskettaa ja pyörii tietysti edelleen mielessä usein. Todella paska tauti on kyseessä ja nyt tuttavapiirissä on toinen leukemia ja itseäkin ahdistaa hirveästi, kun tietää, mitä joutuvat käymään läpi.
Kiitos sinulle, kun olet kirjoittanut leukemiasta näin laajasti ja auttanut ymmärtämään, mistä siinä on kyse. Oli hienoa lukea edellinen juttusi, että leukemiasta ollaan niskan päällä. Tsemppiä tulevaisuuteen ja mukavaa talven jatkoa teille! 🙂
TykkääTykkää
Olen pahoillani äidistäsi ❤️ paska tauti tuo kyllä on, ja vaikka hoidot ovat menneet paljon eteenpäin, niin edelleen on paljon tehtävää 😔 kiva kun olet ollut mukana!
TykkääTykkää
Löysin blogisi toukokuussa 2023 kun olin saanut AML-diagnoosin ja googlailin aiheeseen liittyen. Luin kirjoituksesi vanhimmasta uusimpaan ja olen sen jälkeen seurannut blogiasi. Olen saanut kirjoituksistasi paljon tietoa ja myös uskoa siihen, että vaikka hoidoissa tulee takapakkeja, niin keinojakin yleensä löydetään. Nyt omasta kantasolusiirrostani on neljä kuukautta. Kiitos blogistasi! Toivon teille kaikkea hyvää ja rauhallisen tasaista oloa!
TykkääTykkää
Kiva, että kirjoituksistani on ollut hyötyä! Toivon sinulle kans kaikkea hyvää toipumiseen ja kiitos kun oot meidän matkassa mukana ❤️
TykkääTykkää
Löysin blogin syksyllä 2023, kun läheiseni sai syöpädiagnoosin. Kaipasin kipeästi tätä läheisen näkökulmaa ja vertaistukea, ja olenkin lukenut jokaisen päivityksen ja tunnistanut paljon samoja ajatuksia itselläni. Toivon teille pelkkää hyvää jatkoon ❤️
TykkääTykkää
Kaikkea hyvää sinullekin ja läheisillesi ❤️ kaikki tapaukset on tietysti erilaisia, mutta on kyllä huomannut, että tunteet ja ajatukset ovat usein hyvinkin samoja. Kiva kun oot seuraamassa blogiani!
TykkääTykkää
Kiitos, kun olet kirjoittanut ja valitsit blogin ❤️
Kaikkea hyvää teille tulevaan! t. Pienen leukemialapsen äiti
TykkääTykkää
Kiitos kun oot mukana ja tsemppiä kovasti sinulle ja pienelle leukemiapotilaalle. ❤️
TykkääTykkää