Leukemian uusiutumisen ensimmäiset merkit tulivat ilmi tasan vuosi sitten. Tuntuu aika uskomattomalta ajatella, mitä kaikkea tämän vuoden aikana on tapahtunut. Toisaalta sen päivän muistaa kuin eilisen, mutta toisaalta mieleen on jäänyt pitkät päivät viime syksyltä, kun yritti elää yksi hengenveto kerrallaan.
Vuosi sitten olin onnellisempi kuin aikoihin. Leukemia näytti olevan mennyttä elämää, ja mieheni oli palannut töihin. Olen mukana järjestämässä kaupunkimme pieniä festareita, ja festariviikko oli lähtenyt juuri käyntiin. Olin innoissani, että koko vuoden kestänyt työ palkittaisiin ja lopultakin päästäisiin tositoimiin. Odotin innolla sitä, että saisin elää ja hengittää festareita omassa kuplassani kokonaisen viikon.
Se kupla puhkaistiin heti alkuunsa, kun kotiin tuli kirje, jossa kerrottiin mieheni luuydinnäytteessä olleen jotain häikkää. Menin täysin tolaltani. Kirjeessä vakuuteltiin, että todennäköisesti kyse on virheestä, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Festarikupla puhki ja leukemiakupla tilalla.
Päädyin kuitenkin siihen, että minun täytyy koittaa sulkea tuo kirje mielestäni, sillä olisi kamala elää koko kesä murheissaan, mikäli tulos olisikin tosiaan virheellinen. Onnistuin siinä ihan kohtalaisesti, mutta kyllä jokaista onnenhetkeä varjosti pelko ja suru siitä, mitä saattaisi olla tulossa.
Meidän festareillamme esiintyi Anssi Kela, joka esitti kappaleen ”sut puhallan pois”.
Tää riittää, sisältäni sut puhallan pois
Tahdon takaisin mun elämän ja mun oman maailman,
Ne päivät, kun olin ilmassa leijuva höyhen,
Tää riittää
Sisältäni sut puhallan pois
Se oli ensimmäinen hetki sinä iltana, kun ehdin hetkeksi pysähtyä. Leukemiakupla tunkeutui tiukasti festarikuplaani.
Mietin, miltä elämä näyttää vuoden päästä festareiden aikaan. Mielessäni oli kaksi vaihtoehtoa. Joko se tulos olisi todella virhe tai sitten olen ensi festareiden aikaan nuori leski.
Festariviikko on täällä taas, eikä kumpikaan skenaario ei toteutunut. En ole nuori leski, mutta eipä se tulos virhekään ollut – kuten hyvin tiedätte. Mielessänikään ei käynyt tällainen kolmas skenaario, johon kuuluisi esimerkiksi uusi kantasolusiirto. Mitään muita vaihtoehtoja en tiennyt olevan olemassa.
Uskomatonta, että siitä on todella vuosi. Olemme todella eläneet kokonaisen vuoden tuon uutisen jälkeen. Silloin kirjettä lukiessani ajattelin, etten pysty tähän. En vaan pysty. Mutta tässä edelleen olen jotenkuten jaloillani. Leukemiakupla on edelleen vahva, mutta kyllä pieniä onnenhetkiä on päivittäin. Juuri nyt – tällä sekunnilla – kaikki on hyvin. Huomisesta en tiedä – se tuo mitä tuo. Nyt aion vain olla ja nauttia festarikuplasta.
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 