Toinen kantasolusiirto?

Toinen kantasolusiirto. Ensimmäinen ajatus on ei, ei ja vielä kerran EI. En pysty, jaksa tai halua, mutta vähitellen alkaa näyttää siltä, että sitä kohti ollaan menossa. Käyttöön on otettava viimeinen ja se kaikista raskain oljenkorsi.

Hoidoista huolimatta jäännöstaudin määrä on noussut. Nyt määrä oli 6 %. Veriarvot ovat edelleen matalalla, joten Vidaza-piikkejä ja Ventoklaksi-tabletteja ei pystytä nyt antamaan. Myös maksa-arvot olivat edelleen nousseet lääkitysmuutoksista huolimatta, mikä estää DLI-hoidon. Suomeksi sanottuna kroppa ei kestä ja vastetta ei ole. Tällä viikolla on taas verikokeet – jos veriarvoissa on parannusta, niin sitten lääkitystä voitaisiin ehkä vielä jatkaa. Joka tapauksessa kantasolurekisteriin on laitettu haku päälle. Joulukuussa on kontrolli ja luuydinnäyte, jonka perusteella kohtalomme päätetään. Hyvää on se, ettei blastisoluja edelleenkään ollut näkyvissä, vaan jäännöstauti on jossain syvällä luuytimen syövereissä.

Mieheni veljen kantasoluissa ei vain ole voimaa hyökätä tautia vastaan. Nyt enemmän hyötyä olisi siitä, että saataisiin aikaan jonkinlainen käänteishyljintäreaktio. Tämän vuoksi kohdallamme on käännytty kantasolurekisterin puoleen. Pitkä matka on edessä. Mieheni tullaan tutkimaan taas päästä varpaisiin. Samoin mahdollinen luovuttaja, jos hänet vaan löydetään. Edessä on paljon jännitettävää, ennen kuin siirto päästään tekemään. Pelottaa mennä kohti uutta siirtoa, mutta vielä enemmän pelottaa se, jossei siirtoa voidakaan jostain syystä tehdä.

Olo on ristiriitainen. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että mieheni eteen tehdään todella ihan kaikki. Jokaikinen kortti käännetään, jotta mieheni paranee. Mutta kyllä tulevaisuuden miettiminen ahdistaa. Kantasolusiirto ja siitä toipuminen oli pitkä ja raskas prosessi. Meillä oli paljon tuuria matkassa, sillä mieheni säästyi vakavilta infektioilta ja vaikeilta käänteishyljintäreaktioilta. Voiko olla, että toistamiseen olisi niin hyvä tuuri? Suoraan sanottuna en usko. Miten mieheni kroppa kestää kaiken sen ryöpytyksen uudestaan? Toisaalta tiedämme tasan tarkkaan, mitä on edessä, mutta se tekee tästä myös vaikeampaa. Tiedämme, mitä on edessä, eikä se tule olemaan tällä kertaa ainakaan helpompaa.

Oma mielenterveyteni on tällä hetkellä todella kovilla. Pelkään, että sekoan. Jos vastoinkäymiset jatkavat kulkuaan, tuleeko jossain vaiheessa ratkeamispiste? Luovuttaa ei kuulemma saa, mutta kyllähän vastoinkäymiset laittavat uskon koetukselle. Tuntuu aivan mahdottomalta käydä kaikki uudestaan läpi. Eron hetket, pitkä odotus, vuoristoratamainen toipumisaika, jokaikisestä uudesta oireesta ahdistuminen. Yritän aina tuoda ajatukset takaisin tähän hetkeen, mutta kyllä ne silti ehtivät tekemään aikamoisia reissuja tulevaisuuteen. Vaikka ensi vuosi kääntyisi miten päin, taitaa se olla joka tapauksessa rankka. Ehkä rankin koskaan. Tulevaisuudessa ei näy mitään odotettavaa, kun kaikki on tällä hetkellä todella epävarmaa. Elämä on yksi iso kysymysmerkki.

Tuntuu kuin olisi löysässä hirressä. Lääkäri sanoi, että voimme soittaa jos on kysyttävää, mutta muuten meidät on taas jätetty aivan yksin ihmettelemään, että mitä tapahtuu. Niitä kysymyksiä kun olisi noin tuhat, mutta yhteenkään ei taida lääkärillä olla vastauksia. Enemmän hyötyä olisi ennustajasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: