Saimme talouteemme joulun alla ne parhaat mahdolliset uutiset: mieheni luuydin on puhdas eli jäännöstauti on negatiivinen! Joulun ja uudenvuoden olenkin leijunut viisi metriä maan pinnan yläpuolella.
Olen paljon miettinyt viime vuotta ja koko tätä uusiutumista seurannutta ajanjaksoa. Vaikkemme vielä pitkään aikaa ole selvillä vesillä, on silti ollut uskomatonta tajuta, kuinka pitkälle olemme jo päässeet. Siirrosta on 9 kuukautta ja luuydin on ollut koko tämän ajan putipuhdas. Vielä uskomattomammalta tuntuu, että leukemian uusiutumisesta on 1,5 vuotta.
Silloin kun tieto uusiutumisesta tuli, ajattelin jäljellä olevaa yhteistä aikaamme maksimissaan kuukausissa. Yritin pitää toivoa yllä, mutta silti tiesin, ettei hoitovaihtoehtoja ole mitenkään lukemattomasti. Uskoinko ensimmäisinä päivinä, että 1,5 vuoden jälkeen olemme täällä yhdessä? En todellakaan. Toivoin sitä enemmän kuin mitään, mutta en uskonut siihen.
Onneksi joskus elämä yllättää näin positiivisesti. Välillä minusta tuntuu, että olemme jonkinlaisen ihmeen äärellä, mutta toki todettakoon, ettei tämä elämä silti mitenkään auvoista ole edelleenkään. Onnellisuuden keskellä herään aina siihen ajatukseen, että mitä jos tämä kaikki viedään meiltä taas pois. Kuten aiemmin kirjoitin, onnellisuus ei ole niin yksinkertaista kaiken tämän jälkeen. Kun on niin pitkään joutunut vain selviytymään, on vaikea vain elää. Tasaisuus painaa jossain alitajunnassani paniikkinappulaa edelleen.
Palasin viime vuoden vaihteessa kirjoittamaani tekstiin, jonka olen otsikoinut ”kaikki toivo vuoteen 2024”. Ajattelin, että jos me yhdessä pääsemme tähän vuoteen, olisi asiat jo aika hyvällä tolalla. Ja onhan ne juuri nyt, en voi sitä kieltää, mutta eivät ne pelot tunnu mystisesti jäävän vuoteen 2023. Kyllä minä jo ajottain ahdistun ajatuksesta, että ensi kontrollissa on taas luuydinnäyte edessä. Tiedän, että tätä se tulee olemaan pitkälti tämäkin vuosi, mutta annan silti anteeksi vuoden takaiselle itselleni: joskus on ihan ok koittaa vain selvitä seuraavaan vuoteen. Tai ihan vaan vaikka päivään.
Olipa ihan mielenkiintoista lukea myös toiveitani vuodelle 2023. Osa toteutui, osa palvelee toiveena myös tänä vuonna.
- Mieheni saa uudet kantasolut, jotka parantavat hänet pysyvästi. CHECK
- Saan oman hyvinvointini paremmalle tolalle. Tällä hetkellä kärsin univaikeuksista, joten liikunta ei maistu ja herkut sitten maistuvat vähän liiankin kanssa. Kutsutaan myös nimellä tunnesyöminen. NOJAA…
- Toivon työkuviodeni säilyvän tällaisenaan. Hyvä työpaikka ja tukeva ilmapiiri ovat olleet korvaamattomia. CHECK
- Ilmeisesti manifestoidessa saa manifestoida jonkin sortin ihmeitäkin? Siinä tapuksessa toivon, että vuosi 2023 tekee meistä vanhempia. NOUP
- Ihmeeksi luokiteltava toive, hieman maallisempi sellainen: kylpyhuoneremontti. NOUP
- Pieniä ekstroja: ulkomaanmatka NOUP ja festarit kesällä CHECK.
Vuosi ei ollut millään tasolla helppo, mutta onneksi tuo ensimmäinen ja tärkein toiveeni toteutui. Sen toteutuminen on asia, joka teki vuodesta 2023 edes jollain tasolla hyvän. Mieheni pysyvä parantuminen on tänäkin vuonna ainut asia, jolla on oikeasti merkitystä. Kaikki muu on plussaa.
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 