Meillä on ihana sairaalaton ajanjakso meneillään. Seuraava kontrolli on huhtikuun alussa ja edellinen oli tammikuun lopussa. Mieheni on ainoastaan käynyt Vidaza-ylläpitohoidoilla viitenä peräkkäisenä päivänä kerran kuussa. Muuten ajatukset ovat olleet aika vähän sairaudessa tai sairaalassa.
Mutta kyllä ne murheet tuolla takaraivossa silti tukevasti majailevat. En tällä hetkellä murehdi hirveästi tulevaa vuosikontrollia tai luuydinnäytettä. Sen sijaan olen alkanut ahdistumaan ajasta Vidazojen jälkeen. Viimeinen kuuri on kesäkuussa. Mitä sitten tapahtuu?
Viimeksi tauti nosti päätään, kun viimeisestä Vidazasta oli kulunut nelisen kuukautta. Olen miettinyt, voiko Vidaza olla niin tehokas, että se pelkästään saa pidettyä taudin loitolla? Tuleeko tauti heti takaisin, kun Vidazat loppuvat? Oliko tämä ensimmäisellä kerralla sattumaa vai tapahtuuko niin uudelleen?
En tiedä, enkä edes uskalla ajatella asiaa ääneen. Enkä tiedä, onko näihin mietintöihiin lääkäreilläkään vastausta. Koitan aina päättää nämä mietintäni positiivisiin pohdintoihin, mutta eivätpä ne pelot vain mystisesti haihdu. Vakuuttelen itselleni, ettei jäännöstaudista ole ollut mitään merkkejä yhdessäkään luuydinnäytteessä – toisin kuin oli ensimmäisellä kerralla. Kimerismi on ollut pitkään täydellinen – toisin kuin ensimmäisellä kerralla. Akuuttia käänteishyljintää ilmeni enemmänkin kesällä – toisin kuin ensimmäisellä kerralla. Eikä se Vidazakaan mikään ihmelääke ollut heti uusimisen jälkeen, jolloin isommista annoksista huolimatta jäännöstaudin määrä vain kasvoi.
Ehkä voi vain todeta, että tämä tauti vaikuttaa elämäämme vielä pitkään. Vaikka voisi sanoa tilanteen olevan juuri nyt vakaa ja rauhallinen, on uusimisriski edelleen korkea. Ei siitä taida päästä mihinkään. Voi vaan hartaasti toivoa, että uusissa kantasoluissa on voimaa taudin lopulliseen tuhoamiseen. Ne ovat tuntuneet aktiivisemmilta, mutta mahdotontahan sitä on ulkopuolelta nähdä, mitä mieheni luuytimissä tapahtuu. Leukemiasolut kun ovat osoittaneet, että osaavat olla vähän turhan kekseliäitä.
Pienen purkautumisen jälkeen sanon taas vain itselleni, että takaisin tähän hetkeen. Juuri nyt kaikki on hyvin.
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 
Hei, miten teillä menee nyt? ❤
TykkääTykkää
Moikka! Täällä on kaikki tosi hyvin! Puhtaat paperit tuli vuosikontrollista ja sekä mieheni että minä voidaan hyvin. Meinaa niin kiirettä pitää muussa elämässä, että taudin tai blogin miettiminen ei huvita 😂 mutta koitan jossain vaiheessa kirjoitella laajemmin kuulumisia!
TykkääTykkää