Uusiutuneen leukemian hoidot

Uusiutuneen leukemian hoito on ollut ihan erilaista kuin ensimmäisellä kierroksella. Näistä hoidoista en ole löytänyt oikeain mitään tietoa netistä, joten koitan koota tähän kaiken tiedon, mitä itse olen saanut irti. Varmasti kaikki termit eivät ole hallussa, eikä minulla ole oikein lähteitäkään laittaa. Kaikki tiedot uusiutuneen leukemian hoidosta ovat englanniksi, joten en osaa arvioida niiden luotettavuutta. Pitkälti siis menen omien kokemuksien varassa.

Uusiutuneen leukemian hoidot: Venetoklaksi ja Vidaza

Osastolle mennessä meillä oli tiedossa, että ainakin muutama päivä pitäisi olla sairaalassa, jotta nähdään, miten lääkitys vaikuttaa. Meille puhuttiin etukäteen tablettilääkityksen aloituksesta. Tämä lääke on nimeltään Venetoklaksi, josta kerrotaan seuraavaa:

Venclyxto vaikuttaa estämällä BCL-2-valkuaisaineen toimintaa elimistössä. Tämä valkuaisaine auttaa syöpäsoluja pysymään elossa. Sen toiminnan estäminen auttaa tuhoamaan syöpäsoluja ja pienentämään niiden määrää sekä hidastaa taudin pahenemista
Lähde

Lisäksi Vidaza-pistoshoito palasi elämäämme. Vidazahan oli meille tuttu lääke ylläpitohoidoista. Vidaza-kokemuksia olen käynyt läpi aiemmassa blogissa. Vidazasta kerrotaan seuraavaa:

Vidaza vaikuttaa estämällä syöpäsolujen kasvua. Atsasitidiini liittyy soluissa olevaan perintöainekseen (geneettiseen ainekseen eli ribonukleiinihappoon, RNA:han, ja deoksiribonukleiinihappoon, DNA:han). Sen oletetaan vaikuttavan muuttamalla tapaa, jolla solut käynnistävät ja lopettavat perintötekijöiden (geenien) toiminnan, sekä häiritsemällä uuden RNA:n ja DNA:n tuottamista. Näiden toimintojen oletetaan korjaavan ne nuorten verisolujen kypsymiseen ja kasvuun liittyvät ongelmat luuytimessä, joista myelodysplastiset sairaudet johtuvat, sekä tuhoavan leukemiaan liittyviä syöpäsoluja.
Lähde

Lääkitykset aloitettiin keskiviikkona. Vidazaa annettiin tuplamäärä verrattuna ylläpitovaiheeseen. Venetoklaksi määrä nostettiin vähitellen 100 mg:an, jotta keho sai aikaa tottua hyökytykseen. Leukemian puhjettua kaksi vuotta sitten mieheni vietti viikkoja sairaalassa, sillä sytostaatit veivät puolustuskyvyn nollille. Nyt tähän ei enää haluttu lähteä, vaan hoitoja annetaan vain sen verran, mitä luuydin kestää. Mikäli valkosolut laskevat liian alas, tauotetaan hoitoja tai pienennetään annostusta. Miehelläni veriarvot pysyivät hyvänä, eikä suurempia sivuvaikutuksiakaan ilmennyt, joten pääsimme kotiin saman viikon sunnuntaina, kun viimeinen Vidaza-jakson piikki oli annettu.

Hoitojen kulku ja sivuvaikutukset

Leukemian uusiutumisesta on nyt kolme kuukautta. Hoitojaksot ovat edenneet tähän asti seuraavasti:

1. viikko: Vidaza-pistokset viitenä peräkkäisenä päivänä
2. viikko: Venetoklaksi-tablettien syöminen kerran päivässä n. 2 viikon ajan (osittain samaan aikaan kuin Vidaza)
3. viikko: Verikokeet, joiden perusteella mietitään Venetoklaksin määrä ja kuurin kesto
4. viikko: Kontrolli Turussa

Näitä jaksoja on takana nyt kolme. Tällä viikolla olimme Turussa, ja nyt veriarvot olivat sen verran matalat, ettei Vidaza alakaan heti perään. Ensi viikolla otetaan verikoe, ja jos neutrofiilit ovat nousseet tarpeeksi korkealle, voidaan lääkitystä taas jatkaa. Tämä on hyvin tyypillinen vaikutus näistä lääkkeistä, joten mitään ihmeellistä tässä ei ole. Toki hoitoja pitää päästä jatkamaan pian, jottei tauti pääse tekemään tuhojaan. Tauko on kuitenkin tehnyt hyvää, sillä jo muutamassa päivässä mieheni vointi on kohentunut merkittävästi. Varsinkin Vidaza-piikit aiheuttavat kovaa väsymystä, huonoa oloa ja päänsärkyä.

Leukemiahoitojen teho ja ennuste

Ensimmäisessä luuydinnäytteessä hoidoille oli saatu jo vastetta, kun taudin määrä oli laskenut 4 %:sta 3 %:in. Suunta on siis oikea. Tällä hetkellä hoitosuunnitelma ei ole pitkällä, sillä veriarvot määrittävät pitkälti hoitojen kulkua. Myös DLI-hoito on tulossa ohjelmistoon mukaan – tarkoitus oli aloittaa se jo tällä viikolla, mutta hieman koholla ollut maksa-arvo esti sen. DLI-hoidosta olen myös kertonut aiemmin. Viimeksi tavoitteena oli täyskimerismi – nyt luovuttajan lymfosyytit valjastetaan tautisolujen tuhoamiseen.

Ennustetta meille ei ole kerrottu, emmekä ole kysyneet. Tiedämme, että tilanne on haastavampi kuin ensimmäisellä kerralla, mutta ei se onneksi täysin toivotonkaan ole. Siihen pieneen toivonkipinään tartumme kaikin voimin. Myös lääkärit ovat sanoneet, että he eivät ole luovuttamassa mieheni paranemisen suhteen. Hoitoja on olemassa, ja aina joku paranee toistamiseenkin. Taudin määrä on vähäinen, joten näin alkuvaiheessa sen hävittäminen on helpompaa. Mieheni veriarvoista ei esimerkiksi olisi voinut päätellä taudin uusiutumista, vaan tautisolut majailevat edelleen vain luuytimessä.

Ennen kantasolusiirtoa yksi hoitaja sanoi minulle lohduttavan lauseen, joka on parin vuoden aikana ollut sisäinen motivaatiolauseeni. Jokaisen potilaan kohdalla ennuste on aina 50 %. Aina on se joku, joka huonoennusteisesta taudista paranee kaikkien odotusten vastaisesti ja toisaalta hyväennusteinen tauti koituu aina jollekin kohtaloksi. Eivät syöpäsolut lue tilastoja. Ei mieheni luuytimessä piileksivillä leukemiasoluilla ole tiedossa, kuinka moni on tähän mennessä menehtynyt heidän takiaan.