Käänteishyljintä ansaitsee oman kirjoutuksensa, sillä se taitaa olla meidän kohtalomme suhteen kaikista ratkaisevin asia. Olen monessa kirjoituksessani sivunnut käänteishyljintää, mutta kokoan silti tällaisen tietopaketin aiheesta ja avaan, miksi se määrittelee meidän tapauksessamme kantasolusiirron onnistumisen. Varmaan taas on termit vähän hakusessa, mutta koittakaa kestää!
Kantasolusiirto on elinsiirto siinä missä vaikkapa maksan- tai keuhkojensiirto. Kantasolusiirto ei vaadi leikkausta, mutta kuitenkin siinä vaihdetaan kokonainen puolustusjärjestelmä uuteen. Mielestäni tämä on tärkeä hahmottaa, kun puhutaan käänteishyljinnästä. Elinsiirrossa kehon puolustusjärjestelmä havaitsee kropassa jotain vierasta, ja alkaa reagoida siihen hylkimällä siirrettä. Aivan kuten puolustusjärjestelmä reagoi esimerkiksi viruksiin tai vieraisiin bakteereihin.
No, mites siinä tapauksessa, kun puolustusjärjestelmä on kropalle vieras? Uudet solut huomaavat kaikkialla vieraita kudoksia ja hyökkäävät niiden kimppuun. Käänteiseksi hyljinnäksi tätä kutsutaan sen vuoksi, ettei potilaan oma kroppa hylji siirrettä, vaan itse siirre reagoi uuteen kroppaan. Miten käänteishyljintä sitten ilmenee? Tyypillisimmin käänteishyljintä näkyy ihottumana. Muita tyypillisiä käänteishyljinnän paikkoja ovat maksa ja suolisto. Maksan käänteishyljintä näkyy maksa-arvojen nousuna ja suoliston vaikeina mahavaivoina.
Käänteishyljintä voi olla akuuttia tai kroonista
Akuutti käänteishyljintä ilmenee kolmen kuukauden kuluessa siirrosta. Sen jälkeinen käänteishyljintä on kroonista, eli joskus käänteishyljinnän kanssa joutuu elämään lopunelämäänsä. Käänteishyljinnän voimakkuus voi olla mitä tahansa pienestä ihottumasta vaikeaan käänteishyljintään vaikkapa keuhkoissa tai suolistossa. Kantasolusiirron aikaan aloitetaan käänteishyljinnän estolääkitys, jota syödään pitkään vielä siirron jälkeenkin. Pari päivää siirron jälkeen annetaan myös parin päivän sytostaattikuuri. Näillä molemmilla tavoilla pyritään estämään vakavat käänteishyljintätapaukset lamaannuttamalla valkosolujen toimintaa. Jotkut syövät käänteishyljinnän estolääkitystä jopa loppuelämänsä ajan.
Käänteishyljintää pyritään siis estämään monin tavoin, mutta tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen. Nimittäin sen lisäksi, että käänteishyljinässä solut hyökkäävät terveiden kudosten kimppuun, voivat ne hyökätä myös tautisoluja vastaan. Uudet solut pysyvät ikään kuin virkeinä ja valmiustilassa. Tämä on leukemian parantamisen kannalta äärimmäisen tärkeä efekti, eli käänteishyljinnän kanssa pelaaminen on melkoista tasapainottelua. Käänteishyljintää pitää olla taudin parantamiseksi, muttei liikaa eikä väärässä paikassa. Se kun voi olla hengenvaarallista.
Käänteishyljintä määrittää kohtalomme
Edellisessä kantasolusiirrossa miehelleni kantasolut luovutti hänen veljensä, joka oli kudostyypiltään identtinen. Käänteishyljintä oli minimaalista – todella lievää ihottumaa ohimenevänä. Estolääkitys saatiin purettua heti kun mahdollista, ja satunnainen ihottuma saatiin kuriin lääkevoiteella. Uudet solut eivät ehkä ole tajunneet olevansa vieraassa ympäristössä, eivätkä ole tarpeeksi aktiivisesti tajunneet käydä leukemiasolujen kimppuun. Sen vuoksi olemme tässä tilanteessa – uuden kantasolusiirron edessä.
Nyt luovuttaja on rekisteristä ja kudostyypiltään hieman erilainen. Pelkona on, että edessä on enemmän taistelua käänteishyljintää vastaan, mutta se voi myös olla meidän menolippu kohti elämää ilman leukemiaa. Kun ne nyt vaan tajuaisivat keskittää energiansa niihin leukemiasoluihin suoliston, maksan tai keuhkojen sijaan.
Ei oikein itsekään tiedä, mitä sitä sitten toivoo, kun uudet solut lähtevät itämään. Ilahtuuko sitä käänteishyljinnästä vai tuleeko vain pelokkaaksi? Mikä määrä käänteishyljintää on hyvä merkki? Ei näihin vastausta taida olla. Lääkärikin kuvaili käänteishyljintää kaksiteräiseksi miekaksi tilanteessamme. Kuitenkin käänteishyljintä on asia, jota voidaan monissa tapauksissa hoitaa, kun taas leukemiaan ei ole oikein muuta parantavaa hoitoa meidän tapauksessamme. Käänteishyljintää vastaan on olemassa lääkkeitä ja esimerkiksi fotofereesihoitoa.
Eli sormet ristiin ja juuri sopivaa määrää käänteishyljintää toivomaan.
Puoliso menehtyi reilu viikko sitten käänteishyljinnän aiheuttamiin sairauksiin, suolisto,iho ja lopuksi keuhkot,mitään ei ollut tehtävissä, allogeeninen siirto oli kysymyksessä, 2,5 vuotta taistelua mutta hävittiin, voimia teille
TykkääTykkää
Voimia kovasti 😔❤️
TykkääTykkää