Kantasolusiirrosta toipuminen on aaltoilevaa liikettä

Olemme kertaalleen käyneet läpi kantasolusiirrosta toipumisen ja tiesinhän minä, että se on pitkä prosessi, jossa on ylä- ja alamäkiä. Se sanottiin meille jo ensimmäisen siirron aikaan ja tehtiin selväksi myös ennen tätä toista siirtoa. Silti viimeiset kaksi viikkoa ovat tuntuneet turhauttavilta ja raskailta.

Pari viikkoa sitten kaikki näytti hyvältä. Saattoi sanoa, että mieheni kunto parani päivä päivältä. Kävimme kontrollissa Turussa, ja siitä voisi sanoa alamäen alkaneen. Mieheni oli reissun jälkeen pari päivää ensin todella väsynyt, ja sitten nappasi vielä flunssan. Kun kehon puolustusjärjestelmä on edelleen heikoissa kantimissa, iskevät flunssatkin tavallista kovempina. Tämä flunssa on ollut lajissaan äärimmäisen sitkeä, sillä parannusta ei ole paljoa tullut kahdessa viikossa. Nenä vuotaa, yskittää, kuume nousee edelleen päivittäin yli 37 asteen ja tulehdusarvot ovat olleet koholla.

Menemme taas tällä viikolla Turkuun, joten toivottavasti saataisiin tähän jotain helpotusta. Päivytykseen meidän ei ole vielä tarvinnut mennä, sillä kuume on pysynyt alle 38 asteen. Yhden ambulanssin toki soitin, kun miehelleni tuli hengenahdistusta. Olimme jo matkalla päivystykseen, kun sieltä ohjeistettiin, että ambulanssin pitäisi ensin käydä toteamassa, ettei kyse ole sydänkohtauksesta. Tuntui siinä kohtaa hieman liioitellulta soittaa hätänumeroon, mutta teimme kuten käskettiin. Meillähän on päivystykseen lähemmäs tunnin matka, joten matkan todettiin olevan liian pitkä, mikäli kyse on kohtauksesta. Ambulanssi kävi mittaamassa peruarvot ja ottamassa sydänfilmin. Kaikki oli kunnossa, joten jäimme seurailemaan tilannetta kotiin. Tuo oire helpotti illan mittaan, mutta kaikenlaista muuta on kyllä riittänyt.

Flunssa ei ole enää flunssa leukemian jälkeen

Mieheni leukemia todettiin syksyllä 2020 sen jälkeen, kun hän oli muutaman päivän ollut flunssainen ja kurkku oli kipeä. Sen jälkeen flunssaan ei ole pystynyt suhtautumaan kevyesti. Väkisinkin tämä kaksi viikkoa ovat tuoneet traumaattisia muistoja mieleen. Silloinkaan ei ollut kovasta flunssasta kyse, ja diagnoosi tuli aivan puskista. Huoli on ollut kova, ja sitä on mietiskellut aika synkkiä keloja tässä viime päivinä, vaikka sen pystymme varmuudella sanomaan, että leukemiasta tässä ei ole kyse. Nimittäin luuydinnäyte on puhdas! Se on tuonut tähän sairastelun keskelle edes vähän helpotusta.

Eipä tuostakaan vaan osaa iloita samallalailla kuin ensimmäisellä kerralla. Tiedämme, ettei yksi luuydinnäyte vielä ole merkki siitä, että nyt kaikki on hyvin. Edellisen siirron jälkeen saimme puhtaita luuydinnäytteitä yli vuoden, kunnes yhtäkkiä tilanne vain muuttui. Tiedämme, että seuraava näyte on aivan yhtä pelottava kuin tämäkin oli. Tiedämme myös sen, että kantasolusiirron jälken entiselleen parantuminen on aika suhteellinen käsite. Käänteishyljintä ja sytostaattien jälkioireet saattavat olla vaivoina loppuelämän ajan. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea tämä on aiheuttanut mielenterveydelle.

Vaikka kyse on todennäköisesti vain flunssasta, tuo se muutenkin raskaaseen tilanteeseen lisäpainoa. Toivon, että käänne parempaan olisi jo nurkan takana odottamassa, ja saisimme keskityttyä paremmin taas toipumiseen ja vaikka tuosta puhtaasta luuydinnäytteestä iloitsemiseen.