DLI-hoito on vilahtanut monta kertaa ja monessa eri tilanteessa lääkäreiden puheissa. Aihe on pinnalla tälläkin hetkellä, joten DLI-hoito saa lopultakin oman kirjoituksensa. Löysin todella huonosti mitään lähteitä suomeksi, joten pahoittelen mahdollisia asiavirheitä. Menen pitkälti sen mukaan, mitä meille on kerrottu ja mitä englanninkielisistä artikkeleista olen ymmärtänyt. En myöskään osaa sanoa, käytetäänkö DLI-hoitoa laajemminkin, joten tässä näkökulmana on leukemian hoitoon tehdyn allogeenisen kantasolusiirron jälkeinen aika.
DLI on lyhenne sanoista donor lymphocyte infusion eli todella vapaasti suomennettuna luovuttajan lymfosyyttisolujen infuusio. Käytännössä kantasolujen luovuttajalta kerätään lymfosyyttejä ja ne tiputetaan potilaan verenkirtoon buustaamaan kantasolusiirteen toimintaa. Syitä DLI-hoidon väläyttelylle on meidän eteemme tullut sekakimerismin kasvun myötä, taudin uusiuduttua sekä nyt mahdollisena ylläpitohoitona.
Hoitoa ollaan oltu aloittamassa siis kolmesti, mutta vasta kerran lymfosyyttejä on miehelleni tiputettu. Tämä oli ensimmäisen siirron jälkeen, kun kimerismi oli lähtenyt laskuun. DLI-hoitoa ei jatkettu, sillä tiputuksen jälkeen selvisi, että kimerismi oli noussut oikeaan lukuun spontaanisti. Mieheni veljeltä kerättiin pakkaseen yhteensä kuusi satsia lymfosyyttejä, ja niitä oli tarkoitus antaa miehelleni parin kuukauden välein. DLI-hoito täysimittaisena olisi siis jatkunut vuoden. Itsessään tuo DLI-hoito on aika yksinkertainen toimenpide: miehelleni laitettiin käteen kanyyli, jota pitkin lymfosyytit tiputettiin. Esihoitona oli ainoastaan allergialääke, ja koko projekti hoitui kontrollikäynnin yhteydessä osastolla. Itse keräys oli tapahtunut aiemmin aamupäivällä, ja se muistutti hyvin paljolti kantasolujen keräystä.
Viime syksynä DLI-hoitoa oltiin aloittamassa uusiutuneeseen tautiin, mutta kun Vidaza+Venetoklaksin teho laski ja maksa-arvot nousivat, luovuttiin DLI-hoidostakin ja katseet käännettiin kohti uutta kantasolusiirtoa. Tänä keväänä DLI-hoito nostettiin pöydälle ensimmäisellä kontrollikäynnillä ajatuksella, että se alkaisi kesällä. Tämä suunnitelma hylättiin, kun miehelläni ilmeni käänteishyljintää.
Toki DLI-hoidon teho perustuu siihen, että aikaan saadaan käänteishyljintäreaktio, jonka ansiosta uudet solut hyökkäävät todennäköisemmin tautisoluja tai potilaan vanhoja soluja vastaan. Tässä tullaankin DLI-hoidon suurimpaan riskiin, joka on – yllätys yllätys – käänteishyljintä. Kun uusia soluja buustataan lymfosyyteillä, on riskinä myös vaikea käänteishyljintä, joka pahimmillaan johtaa kuolemaan. Sekä hoidon suurin uhka että mahdollisuus on käänteishyljintä. Vitsikästä, eikö.
Ilmeisesti DLI-hoito on melko tehokas hoito sekakimerismiin ja pieneen tautimäärään. Hoidon tehokkuudesta uusiutumisen ennaltaehkäisynä taas ei ole kovinkaan paljon tutkimusta. Se kuitenkin tiedetään, että isot määrät kortisolia nostavat uusiutumisriskiä ja että kortisoli on tehokkain hoito käänteishyljintään.
Fakta on se, että mieheni leukemia on herkkä uusiutumaan eikä hoitomuotoja enää ole jäljellä. Sen vuoksi pitäisi saada kaikki aseet käyttöön uusiutumista vastaan. Kuitenkin miehelläni on ollut käänteishyljintää, jota tulisi suurella todennäköisyydellä lisää DLI-hoidon yhteydessä. Ilmeisesti mieheni selkeät käänteishyljintäoireet ovat olleet melko lieviä, mutta varmuudella ei esimerkiksi tiedetä, onko keuhkoissa ollut käänteishyljintää. Puhallustestit näyttivät heikompia tuloksia alkusyksystä, mutta niiden perusteella ei vielä voida luokitella sitä käänteishyljinnäksi. Mahdollisuutta ei kuitenkaan voida sulkea pois.
Nyt lääkärimme sitten pohtivat mieheni kohdalla, onko DLI-hoito uhka vai mahdollisuus. Mahdollistavatko luovuttajan lymfosyytit miehelleni terveen elämän vai koituuko käänteishyljintä ja kortisoli hänen kohtalokseen? Sanotaanko niin, ettei käy kateeksi lääkäreitä. Huomioon otettavia seikkoja on monia, kun punnitaan, onko hoidoista enemmän haittaa vai hyötyä.
En oikein itsekään tiedä, mitä ajatella asiasta. DLI-hoito kuulostaa maallikkon korvaan loogiselta tavalta estää uusiutuminen, mutta kuten sanottua, tutkimusnäyttöä hyödyistä ei ole kovinkaan paljon. Haluan, että mieheni eteen tehdään kaikki, mitä voidaan. Kuitenkin käänteishyljintä pelottaa, enkä varsinaisesti ole innostunut siitä, että hoito kestäisi todennäköisesti vuoden. Joutuisimme tällöin kulkemaan koko ensi vuoden vähintään parin kuukauden välein Turussa.
Kun olisikin se kristallipallo, mutta ei. Ei auta muu kuin toivoa lääkäreille viisautta päätöksen tekoon.
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 