Kantasolusiirto nro 1 – kaksi vuotta sitten

Kantasolusiirto nro 1 oli aikalailla kaksi vuotta sitten. Vuosipäivä meni täysin huomaamatta ohitse. Tänä vuonna ei ollut juhlallisuuksia – ei tee mieli juhlia asiaa, joka voidaan tulkita jossain määrin epäonnistuneeksi. Vuosi sitten kaikki näytti erilaiselta. Lääkäreiden puheissa oli loppututkimukset, kontrollivälien lyhentäminen ja pitkäaikaisvaikutusten läpikäynti. Minä leivoin kakun ja ostin lahjan miehelleni hänen 1-vuotissynttäreiden kunniaksi. KaksiJatka lukemista ”Kantasolusiirto nro 1 – kaksi vuotta sitten”

Kaikki toivo vuoteen 2024

Joulu ja välipäivien loma tekivät hyvää. Tuntuu silti helpottavalta, että se on nyt ohi. Aika, joka on ahdettu niin täyteen odotuksia. Vähitellen kaikki palailevat omaan tylsään arkeensa. Jälleen some täyttyy vuoden 2022 muisteluista ja ensi vuoden suunnitelmista. Itse olen valmis luopumaan vuodesta 2022, mutta suosiolla skippaisin saman tien vuoden 2023. Tiedän, että ensi vuodesta tuleeJatka lukemista ”Kaikki toivo vuoteen 2024”

Kantasolurekisteri – luovuttajan etsintä

Kantasolurekisteri on tänä syksynä tullut tutummaksi. Mieheni edellisessä kantasolusiirrossa luovuttajana oli hänen veljensä, mutta nyt joudutaan turvautumaan kantasolurekisteriin. Leukemiasolut ovat kehittäneet tavan ohittaa uuden immuunipuolustuksen, joten nyt olisi enemmän hyötyä siitä, että löydettäisiin hieman erilainen luovuttaja. Tavoitteena olisi saada sopivasti aikaan käänteishyljintää, muttei kuitenkaan liikaa. Melkoista tasapainottelua siis. Mieheni ja hänen veljensä kudostyyppi oli niinJatka lukemista ”Kantasolurekisteri – luovuttajan etsintä”

Tarina eräästä sairaalareissusta

Monelta me lähdetään? Okei. Yhdeltä. Mennäänkö Parkanon vai Kankaanpään kautta? Joo, se on varmasti järkevämpää. Parkanon kautta on parempi tie. Pidetään tauko. Häijää on noin puolessa välissä. Niin tuttu kaupunki. Niin rakas, joka on muuttunut niin ahdistavaksi. Tuosta mä aina kävelin. En olisi silloin uskonut, että olen joskus tässä tilanteessa. Kerran kuussa tulen vanhoille kotikulmilleniJatka lukemista ”Tarina eräästä sairaalareissusta”

Syöpähoidot – 10 % toimintaa, 90 % odottelua

Syöpähoidot kun alkavat, heitetään potilas ja hänen läheisensä oravanpyörään. Lääkäreille ja hoitajille eteneminen on selkeää, mutta potilaasta tuntuu siltä, että nyt vain odotellaan. Tuloksia, kontrolleja, seuraavaa hoitokertaa. Mitä milloinkin. Sitä tämä syksy on ollut ja sitä se on tälläkin hetkellä. Viimeisin tieto uudesta kantasolusiirrosta on se, että mieheni tilanne käsitellään jossain lääkäreiden megakokouksessa. 9/10 luovuttajaJatka lukemista ”Syöpähoidot – 10 % toimintaa, 90 % odottelua”

Mitä kuuluu? Syöpäarjen vaikein kysymys

”Mitä kuuluu” on kysymys, johon kuuluu vastata ”hyvää” tai ”eipä mitään ihmeitä”. Se on sellainen small talk -kysymys, joka esitetään aina näkemisen/puhelun yhteydessä. Mutta entä jos mitenkään ei pysty tuohon peruskysymykseen vastaamaan, että hyvin menee tai eipä mitään ihmeitä, kun koko elämä on yhtä kauhuelokuvaa. Pitäisikö jokaiselle puolitutulle selvittää aina koko syöpätarinamme ja mahdolliset tulevatJatka lukemista ”Mitä kuuluu? Syöpäarjen vaikein kysymys”