Monelta me lähdetään? Okei. Yhdeltä. Mennäänkö Parkanon vai Kankaanpään kautta? Joo, se on varmasti järkevämpää. Parkanon kautta on parempi tie. Pidetään tauko. Häijää on noin puolessa välissä. Niin tuttu kaupunki. Niin rakas, joka on muuttunut niin ahdistavaksi. Tuosta mä aina kävelin. En olisi silloin uskonut, että olen joskus tässä tilanteessa. Kerran kuussa tulen vanhoille kotikulmilleniJatka lukemista ”Tarina eräästä sairaalareissusta”
Avainsana-arkisto:leukemia
Miten tukea syöpään sairastunutta
Olen kirjoittanut siitä, kuinka toivoisin itseeni suhtauduttavan nyt, kun minulla on vaikeaa. Suurempi kysymys lienee, miten voisi tukea itse syöpään sairastunutta, mutta siihen minulla ei ole vastauksia. Tämä ei siis ole vinkkipostaus, koska suurimmaksi osaksi minulla ei ole mitään hajua, miten omalla toiminnallani voisin parhaiten tukea toista. Seuraa siis vain lähinnä pohdintaa siitä, miten itseJatka lukemista ”Miten tukea syöpään sairastunutta”
Syöpähoidot – 10 % toimintaa, 90 % odottelua
Syöpähoidot kun alkavat, heitetään potilas ja hänen läheisensä oravanpyörään. Lääkäreille ja hoitajille eteneminen on selkeää, mutta potilaasta tuntuu siltä, että nyt vain odotellaan. Tuloksia, kontrolleja, seuraavaa hoitokertaa. Mitä milloinkin. Sitä tämä syksy on ollut ja sitä se on tälläkin hetkellä. Viimeisin tieto uudesta kantasolusiirrosta on se, että mieheni tilanne käsitellään jossain lääkäreiden megakokouksessa. 9/10 luovuttajaJatka lukemista ”Syöpähoidot – 10 % toimintaa, 90 % odottelua”
Onko syöpäblogi kenen tahansa silmille?
Viime päivien uutisointi siitä, että internet ei unohda (case Mikko Kärnä), sai itsenikin pohtimaan tätä blogiani. Haittaisiko työnhakuani, jos tulevaisuuden työnantajani lukisi tämän blogin läpi? Aihe on nimittäin todella henkilökohtainen, enkä asiaa tuo esiin aina, kun kohtaan uuden ihmisen. Selasin omia tekstejäni ja tulin siihen tulokseen, että jos haittaa niin sitten se ei ole ehkäJatka lukemista ”Onko syöpäblogi kenen tahansa silmille?”
Mitä kuuluu? Syöpäarjen vaikein kysymys
”Mitä kuuluu” on kysymys, johon kuuluu vastata ”hyvää” tai ”eipä mitään ihmeitä”. Se on sellainen small talk -kysymys, joka esitetään aina näkemisen/puhelun yhteydessä. Mutta entä jos mitenkään ei pysty tuohon peruskysymykseen vastaamaan, että hyvin menee tai eipä mitään ihmeitä, kun koko elämä on yhtä kauhuelokuvaa. Pitäisikö jokaiselle puolitutulle selvittää aina koko syöpätarinamme ja mahdolliset tulevatJatka lukemista ”Mitä kuuluu? Syöpäarjen vaikein kysymys”
Toinen kantasolusiirto?
Toinen kantasolusiirto. Ensimmäinen ajatus on ei, ei ja vielä kerran EI. En pysty, jaksa tai halua, mutta vähitellen alkaa näyttää siltä, että sitä kohti ollaan menossa. Käyttöön on otettava viimeinen ja se kaikista raskain oljenkorsi. Hoidoista huolimatta jäännöstaudin määrä on noussut. Nyt määrä oli 6 %. Veriarvot ovat edelleen matalalla, joten Vidaza-piikkejä ja Ventoklaksi-tabletteja eiJatka lukemista ”Toinen kantasolusiirto?”
Painajainen, joka kävi toteen - Syöpä 