Kaikki toivo vuoteen 2024

Joulu ja välipäivien loma tekivät hyvää. Tuntuu silti helpottavalta, että se on nyt ohi. Aika, joka on ahdettu niin täyteen odotuksia. Vähitellen kaikki palailevat omaan tylsään arkeensa. Jälleen some täyttyy vuoden 2022 muisteluista ja ensi vuoden suunnitelmista. Itse olen valmis luopumaan vuodesta 2022, mutta suosiolla skippaisin saman tien vuoden 2023. Tiedän, että ensi vuodesta tuleeJatka lukemista ”Kaikki toivo vuoteen 2024”

Kantasolurekisteri – luovuttajan etsintä

Kantasolurekisteri on tänä syksynä tullut tutummaksi. Mieheni edellisessä kantasolusiirrossa luovuttajana oli hänen veljensä, mutta nyt joudutaan turvautumaan kantasolurekisteriin. Leukemiasolut ovat kehittäneet tavan ohittaa uuden immuunipuolustuksen, joten nyt olisi enemmän hyötyä siitä, että löydettäisiin hieman erilainen luovuttaja. Tavoitteena olisi saada sopivasti aikaan käänteishyljintää, muttei kuitenkaan liikaa. Melkoista tasapainottelua siis. Mieheni ja hänen veljensä kudostyyppi oli niinJatka lukemista ”Kantasolurekisteri – luovuttajan etsintä”

Tarina eräästä sairaalareissusta

Monelta me lähdetään? Okei. Yhdeltä. Mennäänkö Parkanon vai Kankaanpään kautta? Joo, se on varmasti järkevämpää. Parkanon kautta on parempi tie. Pidetään tauko. Häijää on noin puolessa välissä. Niin tuttu kaupunki. Niin rakas, joka on muuttunut niin ahdistavaksi. Tuosta mä aina kävelin. En olisi silloin uskonut, että olen joskus tässä tilanteessa. Kerran kuussa tulen vanhoille kotikulmilleniJatka lukemista ”Tarina eräästä sairaalareissusta”

Miten tukea syöpään sairastunutta

Olen kirjoittanut siitä, kuinka toivoisin itseeni suhtauduttavan nyt, kun minulla on vaikeaa. Suurempi kysymys lienee, miten voisi tukea itse syöpään sairastunutta, mutta siihen minulla ei ole vastauksia. Tämä ei siis ole vinkkipostaus, koska suurimmaksi osaksi minulla ei ole mitään hajua, miten omalla toiminnallani voisin parhaiten tukea toista. Seuraa siis vain lähinnä pohdintaa siitä, miten itseJatka lukemista ”Miten tukea syöpään sairastunutta”

Syöpähoidot – 10 % toimintaa, 90 % odottelua

Syöpähoidot kun alkavat, heitetään potilas ja hänen läheisensä oravanpyörään. Lääkäreille ja hoitajille eteneminen on selkeää, mutta potilaasta tuntuu siltä, että nyt vain odotellaan. Tuloksia, kontrolleja, seuraavaa hoitokertaa. Mitä milloinkin. Sitä tämä syksy on ollut ja sitä se on tälläkin hetkellä. Viimeisin tieto uudesta kantasolusiirrosta on se, että mieheni tilanne käsitellään jossain lääkäreiden megakokouksessa. 9/10 luovuttajaJatka lukemista ”Syöpähoidot – 10 % toimintaa, 90 % odottelua”

Voiko syövän keskellä elää hyvää elämää?

Syöpä tuli taloon ja mullisti kaiken. Koko ajan ahdistaa enemmän tai vähemmän. Jatkuvasti on joku tulos tai lääkärin soitto, jota jännittää etukäteen. Näkyvyys tulevaisuuteen on lyhyt, eikä mitään suunnitelmia tehdä tai tavoitteita aseteta. Syöpä määrää tahdin, ja me vikisemme. Voiko silti olla onnellinen? Viime viikonloppu oli hyvin tavallinen. Kävimme teatterissa ja keikalla. Näimme kavereita. PuuhasimmeJatka lukemista ”Voiko syövän keskellä elää hyvää elämää?”