Nollasoluvaihe – ei se tauti, vaan ne hoidot

Ensimmäinen sytostaattijakso kesti muistaakseni viikon, jolloin mieheni oli aika lailla ympäri vuorokauden letkun päässä. Kunto oli fyysisesti yllättävänkin hyvä, mutta henkisesti oltiin tietysti todella poikki. Järkytys oli todella vahvasti läsnä edelleen. Meille kerrottiin, että sytostaattien tavoitteena on saada blastisolut (=epäkypsät valkosolut eli syöpäsolut) nollille, jolloin myös leukosyytit (= terveet valkosolut) menevät nolliin. Leukosyyttien tehtävänä onJatka lukemista ”Nollasoluvaihe – ei se tauti, vaan ne hoidot”

Mä oon ulkopuolella vaikka seison sisällä

Kaikki muut menevät eteenpäin sillä aikaa, kun itse on tässä jatkuvassa välitilassa. Tuntuu niin epäreilulta katsella vierestä muiden onnea, kun itse koittaa vain selvitä. Vaikka onnellisuudentunnetta saa onneksi edelleen tuntea, sitä varjostaa kokoajan pelko. Se on aina taustalla, vaikka olisi kuinka onnellinen. Me vain odottelemme. En itsekään tiedä mitä, mutta jotain maagista hetkeä, jolloin kaikkiJatka lukemista ”Mä oon ulkopuolella vaikka seison sisällä”

Miten kertoa syövästä läheisille?

Syövästä on vaikea puhua. On vaikea kertoa asiasta ja huolestuttaa omat läheiset ihmiset. Syövällä on niin kamala kaiku. Vaikka nykyään suurin osa syövistä saadaan parannettua, on sen maine edelleen huono. Tiedän, että miehelleni oli todella vaikeaa soittaa minulle ja kertoa tilanteesta. Huomasinkin nopeasti, että muille läheisille ilmoittamisesta täytyi minun ottaa vastuu. Ihan jo fyysisenkin kunnonJatka lukemista ”Miten kertoa syövästä läheisille?”

Miltä läheisen sairastuminen tuntuu?

Se hetki, kun kuulet sinun maailman rakkaimman ihmisen sairastuneen vakavasti, vie ilman keuhkoista. Vie jalat alta ja pyöräyttää koko maailman ympäri. Se vie pohjan jokaiselta tavoitteeltasi ja unelmaltasi. Mikään ei tunnu enää miltään. Hyvistä muistoistasi tulee vain haikea olo. Tuleeko hyviä muistoja enää koskaan? Värit katoavat tuoden tilalle vain mustaa. Asiat, joista aiemmin nautit, eivätJatka lukemista ”Miltä läheisen sairastuminen tuntuu?”

Leukemiahoitojen aloitus

Katkonaisen yön jälkeen toivoin hetken, että olisin nähnyt vain painajaista, mutta totuus löi nopeasti kasvoille. Miehelläni on leukemia, eikä kukaan tiennyt siinä vaiheessa, tuleeko hän siitä selviämään. En tiennyt, näkisinkö enää koskaan miestäni. Tai jos näkisin, olisiko se joskus kuukauden päästä? Miten leukemiaa edes hoidetaan? Siinä vaiheessa minulla ei ollut hajuakaan, olisiko mieheni sairaalassa päivänJatka lukemista ”Leukemiahoitojen aloitus”